Puun kyllästämisestä

       Perinteinen tapa pitää puuvene kunnossa on pellavaöljy-terva-pineenitärpätti-aspergoli-liuos. Tapana on ollut käyttää osapuilleen 30 - 30 -30% kutakin ainesosaa. Pellavaöljykyllästyksen tarkoitus (ja minkä tahansa kyllästyksen) tarkoituksenahan on ajaa puun solukko täyteen öljyä, jolloin lahottava vesi ei pääse puun sisään.
Tällä saavutetaan myös muita etuja, tärkeitäkin: puun eläminen vähenee huomattavasti, ja saattaapa olla, että öljylakka ottaa erinomaisen tartuntapinnan kyllästetystä puusta.
Pellavaöljyn huonoihin puoliin on ehdottomasti lueteltava mm. itsesyttyvyys ja kuivumisaika. Veistämöpalot olivat ennen yleisempiä, kun pellavapohjaisia tuotteita käytettiin enemmän. Öljyinen rätti tai lastu saattaa syttyä omine aikoineen, joten on huolehdittava työvälineistä ja jätteistä. Lastut pois verstaalta ja vaikka nuotioon.
Rätit joko pestään ja kuivataan, tai laitetaan metalliroskikseen ja viedään pois verstaan läheisyydestä.
Kuivumisaika saattaa aiheuttaa hankaluuksia (tai ainakin järjestelyitä), koska pellavaa sivellään aina märkää märälle. Jos pinta pääsee kuivahtamaan, on edessä ainakin 2vk odottelu että pinta on kokonaan kuiva, jolloin se hiotaan auki, ja päästään jatkamaan kyllästystä.. Jos aamulla ja illalla käy levittämässä kyllästettä ei se varjoisessa paikassa ehdi kuivua liikaa. Kyllästys on valmis, kun pinta ei ime enää laisinkaan kyllästettä.
Ylimäärä pyyhitään rievulla pois, ja aletaan odottaa kuivumista (tai oikeammin pinnan oksidoitumista), joka kestää siis 2-3vk tai pidempään ilmoista riippuen. tämän jälkeen pinta hiotaan auki, ja voidaan maalata tai lakata valmiiksi.
        Pellavaöljylle löytyy myös nopeampia ja kalliimpia vaihtoehtoja, tuotemerkeistä mainittakoon mm. Owatrol sekä Impreg. Näitä saa alan liikkeistä. En ota kantaa, onko lopputulos muutenkuin ajallisesti erilainen.
         Vaihtoehtona kyllästykselle voitaisiin tavallaan nähdä riutuneen paatin kuidutus, tai uuden puuveneen epoksointi -ja/-tai kuidutus kudoksella.
(huom! ei missään tapauksessa katkokuidulla eli ns. matolla).
Epoksointi ei kuitenkaan kuivuttuaan estä sisäpuolen kyllästystä, mitä kannattaa harkita vakavasti.

     Oikeaoppisesti tehty kyllästys pitää veden poissa veneestä n.10-15 vuotta. Tärkeintä on kuitenkin veneelle aivan ensimmäinen, uutena tehty kyllästys. Tavanomainen puinen soutuvene voi helposti nielaista 20-30 litraa puuaineksesta riippuen. Ongelmia ei tule myöhemminkään, mikäli tämä on huolellisesti tehty. Kuulemma 70-luvulla oli veistäjiä, jotka pitivät puun kyllästystä turhana rahanmenona.
He yrittivät ilmeisesti lakkaamalla paksusti päästä samaan lopputulokseen. Eipä ihme, että tällaiset veneet
vuotavat aina jonkun verran, ja lahoavat käsiin.. Jos näet ajattelisi, että tämä vaikka 30 litraa kyllästettä korvataan merivedellä, joka imeytetään veneen rakenteisiin.. Esimerkisi mäntypuu kyllästetään aina, jos sitä laitetaan veneeseen kosteaan paikkaan. Jotkut jotka haluavat erittäin kestävän rakenteen saattavat kyllästää veneen kaikki puuosat kaapintakusia myöten. Näin tekisin omaan veneeseeni, mikäli aika, tila -ja -raha eivät olisi esteenä.
         On selvää, että vene, mistä kylläste on liuennut aikapäiviä sitten vuotaa.
Tai ainakin tulee vuotamaan. Puun kosteuseläminen lisääntyy pikkuhiljaa, ja puu kalvautuu hitaasti niittien, ruuvien ja liitosten kohdalta. Vanerivene muuten kestävänä saattaa mennä "läpiastuttavaksi" parissa vuodessa kyllästeen liuettua.
Kyllästämiseen tulisikin suhtautua samaan tyyliin kuin moottoriöljyn tasoon autossa. Öljyn vähetessä moottori käy väljäksi sitä kuormitettaessa (kunnes kilahtaa viimeisen kerran).
Jossakin vaiheessa puun sisäinen rakenne on jo niin rikki, ettei puu juurikaan enää elä. Eipä siinä tosin enää pysy kiinnikkeetkään.. Vuorossa on iso remontti tai juhannuskokko.