Meri puristaa venettä keskeltä kasaan. Aallon harjalla perä ja keula pyrkivät laskemaan, ja pohja kohoamaan. Aallon pohjalla keula ja perä pyrkivät taasen toisiaan kohden. Perämoottori pyrkii työntämään perälautaa eteenpäin, ja jarrutuksessa päinvastoin. Purjeveneen vantit aikaansaavat valtavia voimia.
Kaaret ovat veneen selkäranka. Tai paremmin rintakehä kölin ollessa varsinainen ruoto. Niiden tehtävänä on yhdistää laidoitus, köli ja partaat yhdeksi kappaleeksi. Kaarten ollessa murtuneet tai poikki, voimat välittyvät vääriin paikkoihin, ja yleensä rikkovat jotakin muuta. Näin vauriot kasvavat jatkuvasti.
Puuveneessä kaaret ovat yleensä joko ns. muotokaaria tai painokaaria.
Muotokaaret ovat massiivipuusta muotoonsahattuja, eli jokainen kaari on yksilöllisen muotoinen. Veneen pohjan muotohan muuttuu jatkuvasti perästä keulaan. Muotoonsahaus on syytä tehdä niin tarkasti kuin mahdollista, jotta voimat todella voivat johtua kaarta pitkin.
Painokaaret puolestaan pasutetaan höyryssä tulikuumaksi, jolloin puun ligniini vapautuu hetkeksi, ja kaarta on n 30s ajan helppo taivuttaa. Jäähdyttyään kaari jämähtää jotensakin uuteen asentoonsa. Painamisen suhteen onkin melko kiire, ja apukädet ovat aina apukäsiä. Painokaaret on sahattava siten, että syyt ovat taivutukselle edullisessa suunnassa. Väärin sahaamalla saadaan arvokaskin puuaines pilattua käyttökelvottomaksi. Jos partaat tms. estää kaaren taivuttamisen paikallaan, voidaan valmistaa erillinen jigi, jonka päällä kaaret esitaivutetaan.
Korjaus voidaan suorittaa yksinkertaisesti irrottamalla mahdollisimman ehjänä vanha osa, kopioimalla se, ja kiinnittämällä hieman isommilla kiinnikkeillä omalle paikalleen. Kyllästys sekä hionta on edullista tehdä ennen kiinnitystä.
Laminoimalla vanhan kaaren vieressä uusi kaari on myös suositeltava tapa. Ohuet puusuikaleet taipuvat helposti, ja työn voi helposti tehdä yksinkin. Liiman kuivuttua kaari höylätään, käsitellään tarpeen mukaan, ja kiinnitetään omalle paikalleen.
On olemassa vielä eräs tapa: rinnakkaiskaari. Tämä kaari yksinkertaisesti niitataan rikkinäisen kaaren viereen tukemaan. Tämä ei kuitenkaan ole paras tapa, koska voimat johtuvat nyt erilailla kuin veistäjä alunperin oli laskeskellut. Ei se huonokaan tapa ole. Esim jos ei ole aikaa korjata kunnolla, voi tätä käyttää
"yhden kesän" -korjauksena. Toki se voi olla pysyväkin korjaus, veneestä riippuen.
Myös vain osa kaaresta voidaan vaihtaa. Usein kaari on kuitenkin melko hapero, ja vaihdettava kokonaan.
Mikäli kyseessä on niitatut / pultatut kaaret tarvitaan työssä kahta: toinen sisä- ja -toinen ulkopuolella venettä.
tiistai 22. syyskuuta 2009
maanantai 21. syyskuuta 2009
laminointi polyesterihartsilla
Laminaatiksi kutsutaan kappaletta, joka on valmistettu matriisista ja lujitteesta. Matriisina yleisimmin käytetään polyesterihartsia, ja lujitteena e-lasia, joka on pohjimmiltaan siis kierrätyslasia. Lujite ottaa siis vastaan erilaisia voimia, ja matriisi puolestaan sitoo lujitteet toisiinsa. Polyesterilaminaatti kestää erityisen hyvin vetoa, taivutusta jonkun verran, ja puristusta huonosti. Samoin iskunkesto on kohtalainen. Voidaankin sanoa, että polyesterilaminaatti on kova ja hauras. Laminaatti on sitä laadukkaampi, mitä vähemmän se sisältää hartsia ja ilmakuplia. Yleensä lujitetta on 30-40% hartsin määrästä. Tämä riippuu paljon olosuhteista, tekijästä ja käytetyistä lujitteista..
Laminointi (esim. vahattuun muottiin) tapahtuu kostuttamalla alue hartsilla (johon on lisätty kovetinta MEKP 1-2%). Tämän jälkeen lujitetta asetellaan kasteltuun kohtaan siten, että seuraava pala on aina suurempi kuin edellinen. Jokaisen lujitekerroksen välissä annetaan hartsin ensin imeytyä, ja mikäli jää kuivia kohtia lisätään telalla hartsia. Jokaisen tai jokatoisen kerroksen välissä ilmakuplat poistetaan ilmaustelalla (kovatelalla)
samalla painaen lujitekerrokset toisiaan vasten, jolloin ylimääräinen hartsi poistuu. Näin jatketaan kunnes haluttu materiaalipaksuus on saavutettu.
Koska hartsi alkaa paksuuntua melko pian sekoittamisen jälkeen, on työssä pidettävä kohtalaista vauhtia. "Ruskeaksi palaneella" hartsilla ei saa kunnon laminaattia enää aikaiseksi.
Työkalut puhdistetaan asetonilla, joka sopii myös pinnan esikäsittelyyn ennen ja jälkeen hionnan. Huomioi, että asetoni haihtuu hyvin nopeasti, ja leimahtaa helposti!
Huom!
-Polyesterihartsi kuumenee kovettumisen aikana. Kovetteen määrä ja ilman lämpötila vaikuttavat prosessia nopeuttavasti tai hidastavasti. Myös paksut laminaattikerrokset lämpenevät voimakkaasti. Jopa liekkeihin asti.
Asetoni saattaa leimahtaa myös staattisesta sähköstä jota on siis vältettävä mm. sopivaa vaatetusta käyttäen.
Ole varovainen!
-kovete MEKP on syövyttävää ja tulenarkaa (peroksidi), käytettävä suojavarustusta. Hartsiroiskeet iholla eivät ole yhtä vaarallisia, mutta saattavat tehdä palovammoja. Iho, silmät ja keuhkot on siis suojattava.
-Polyesteri tarttuu vanhaan laminaattiin vain mekaanisesti, ei siis kemiallisesti
kuten uutta laminaattia tehtäessä. Tämä on otettava huomioon korjauksia suunniteltaessa. Käytännössä se tapahtuu liimapinta-alaa kasvattamalla, karhennuksella sekä laminaatin muotoa hyväksikäyttäen. Esim. reikä kyljessä paikataan parhaiten jos päästään laminoimaan rungon kummaltakin puolelta, jolloin paikka ei mitenkään enää voi irrota, vaikka liimapinnat pettäisivätkin.
Jos päästään laminoimaan vain toiselta puolelta, on parasta jos voi käyttää epoksia, tai erityistä korjaushartsia joiden tarttuvuus on olennaisesti parempaa verrattuna tavalliseen polyesterihartsiin.
Laminointi (esim. vahattuun muottiin) tapahtuu kostuttamalla alue hartsilla (johon on lisätty kovetinta MEKP 1-2%). Tämän jälkeen lujitetta asetellaan kasteltuun kohtaan siten, että seuraava pala on aina suurempi kuin edellinen. Jokaisen lujitekerroksen välissä annetaan hartsin ensin imeytyä, ja mikäli jää kuivia kohtia lisätään telalla hartsia. Jokaisen tai jokatoisen kerroksen välissä ilmakuplat poistetaan ilmaustelalla (kovatelalla)
samalla painaen lujitekerrokset toisiaan vasten, jolloin ylimääräinen hartsi poistuu. Näin jatketaan kunnes haluttu materiaalipaksuus on saavutettu.
Koska hartsi alkaa paksuuntua melko pian sekoittamisen jälkeen, on työssä pidettävä kohtalaista vauhtia. "Ruskeaksi palaneella" hartsilla ei saa kunnon laminaattia enää aikaiseksi.
Työkalut puhdistetaan asetonilla, joka sopii myös pinnan esikäsittelyyn ennen ja jälkeen hionnan. Huomioi, että asetoni haihtuu hyvin nopeasti, ja leimahtaa helposti!
Huom!
-Polyesterihartsi kuumenee kovettumisen aikana. Kovetteen määrä ja ilman lämpötila vaikuttavat prosessia nopeuttavasti tai hidastavasti. Myös paksut laminaattikerrokset lämpenevät voimakkaasti. Jopa liekkeihin asti.
Asetoni saattaa leimahtaa myös staattisesta sähköstä jota on siis vältettävä mm. sopivaa vaatetusta käyttäen.
Ole varovainen!
-kovete MEKP on syövyttävää ja tulenarkaa (peroksidi), käytettävä suojavarustusta. Hartsiroiskeet iholla eivät ole yhtä vaarallisia, mutta saattavat tehdä palovammoja. Iho, silmät ja keuhkot on siis suojattava.
-Polyesteri tarttuu vanhaan laminaattiin vain mekaanisesti, ei siis kemiallisesti
kuten uutta laminaattia tehtäessä. Tämä on otettava huomioon korjauksia suunniteltaessa. Käytännössä se tapahtuu liimapinta-alaa kasvattamalla, karhennuksella sekä laminaatin muotoa hyväksikäyttäen. Esim. reikä kyljessä paikataan parhaiten jos päästään laminoimaan rungon kummaltakin puolelta, jolloin paikka ei mitenkään enää voi irrota, vaikka liimapinnat pettäisivätkin.
Jos päästään laminoimaan vain toiselta puolelta, on parasta jos voi käyttää epoksia, tai erityistä korjaushartsia joiden tarttuvuus on olennaisesti parempaa verrattuna tavalliseen polyesterihartsiin.
Puun kyllästämisestä
Perinteinen tapa pitää puuvene kunnossa on pellavaöljy-terva-pineenitärpätti-aspergoli-liuos. Tapana on ollut käyttää osapuilleen 30 - 30 -30% kutakin ainesosaa. Pellavaöljykyllästyksen tarkoitus (ja minkä tahansa kyllästyksen) tarkoituksenahan on ajaa puun solukko täyteen öljyä, jolloin lahottava vesi ei pääse puun sisään.
Tällä saavutetaan myös muita etuja, tärkeitäkin: puun eläminen vähenee huomattavasti, ja saattaapa olla, että öljylakka ottaa erinomaisen tartuntapinnan kyllästetystä puusta.
Pellavaöljyn huonoihin puoliin on ehdottomasti lueteltava mm. itsesyttyvyys ja kuivumisaika. Veistämöpalot olivat ennen yleisempiä, kun pellavapohjaisia tuotteita käytettiin enemmän. Öljyinen rätti tai lastu saattaa syttyä omine aikoineen, joten on huolehdittava työvälineistä ja jätteistä. Lastut pois verstaalta ja vaikka nuotioon.
Rätit joko pestään ja kuivataan, tai laitetaan metalliroskikseen ja viedään pois verstaan läheisyydestä.
Kuivumisaika saattaa aiheuttaa hankaluuksia (tai ainakin järjestelyitä), koska pellavaa sivellään aina märkää märälle. Jos pinta pääsee kuivahtamaan, on edessä ainakin 2vk odottelu että pinta on kokonaan kuiva, jolloin se hiotaan auki, ja päästään jatkamaan kyllästystä.. Jos aamulla ja illalla käy levittämässä kyllästettä ei se varjoisessa paikassa ehdi kuivua liikaa. Kyllästys on valmis, kun pinta ei ime enää laisinkaan kyllästettä.
Ylimäärä pyyhitään rievulla pois, ja aletaan odottaa kuivumista (tai oikeammin pinnan oksidoitumista), joka kestää siis 2-3vk tai pidempään ilmoista riippuen. tämän jälkeen pinta hiotaan auki, ja voidaan maalata tai lakata valmiiksi.
Pellavaöljylle löytyy myös nopeampia ja kalliimpia vaihtoehtoja, tuotemerkeistä mainittakoon mm. Owatrol sekä Impreg. Näitä saa alan liikkeistä. En ota kantaa, onko lopputulos muutenkuin ajallisesti erilainen.
Vaihtoehtona kyllästykselle voitaisiin tavallaan nähdä riutuneen paatin kuidutus, tai uuden puuveneen epoksointi -ja/-tai kuidutus kudoksella.
(huom! ei missään tapauksessa katkokuidulla eli ns. matolla).
Epoksointi ei kuitenkaan kuivuttuaan estä sisäpuolen kyllästystä, mitä kannattaa harkita vakavasti.
Oikeaoppisesti tehty kyllästys pitää veden poissa veneestä n.10-15 vuotta. Tärkeintä on kuitenkin veneelle aivan ensimmäinen, uutena tehty kyllästys. Tavanomainen puinen soutuvene voi helposti nielaista 20-30 litraa puuaineksesta riippuen. Ongelmia ei tule myöhemminkään, mikäli tämä on huolellisesti tehty. Kuulemma 70-luvulla oli veistäjiä, jotka pitivät puun kyllästystä turhana rahanmenona.
He yrittivät ilmeisesti lakkaamalla paksusti päästä samaan lopputulokseen. Eipä ihme, että tällaiset veneet
vuotavat aina jonkun verran, ja lahoavat käsiin.. Jos näet ajattelisi, että tämä vaikka 30 litraa kyllästettä korvataan merivedellä, joka imeytetään veneen rakenteisiin.. Esimerkisi mäntypuu kyllästetään aina, jos sitä laitetaan veneeseen kosteaan paikkaan. Jotkut jotka haluavat erittäin kestävän rakenteen saattavat kyllästää veneen kaikki puuosat kaapintakusia myöten. Näin tekisin omaan veneeseeni, mikäli aika, tila -ja -raha eivät olisi esteenä.
On selvää, että vene, mistä kylläste on liuennut aikapäiviä sitten vuotaa.
Tai ainakin tulee vuotamaan. Puun kosteuseläminen lisääntyy pikkuhiljaa, ja puu kalvautuu hitaasti niittien, ruuvien ja liitosten kohdalta. Vanerivene muuten kestävänä saattaa mennä "läpiastuttavaksi" parissa vuodessa kyllästeen liuettua.
Kyllästämiseen tulisikin suhtautua samaan tyyliin kuin moottoriöljyn tasoon autossa. Öljyn vähetessä moottori käy väljäksi sitä kuormitettaessa (kunnes kilahtaa viimeisen kerran).
Jossakin vaiheessa puun sisäinen rakenne on jo niin rikki, ettei puu juurikaan enää elä. Eipä siinä tosin enää pysy kiinnikkeetkään.. Vuorossa on iso remontti tai juhannuskokko.
Tällä saavutetaan myös muita etuja, tärkeitäkin: puun eläminen vähenee huomattavasti, ja saattaapa olla, että öljylakka ottaa erinomaisen tartuntapinnan kyllästetystä puusta.
Pellavaöljyn huonoihin puoliin on ehdottomasti lueteltava mm. itsesyttyvyys ja kuivumisaika. Veistämöpalot olivat ennen yleisempiä, kun pellavapohjaisia tuotteita käytettiin enemmän. Öljyinen rätti tai lastu saattaa syttyä omine aikoineen, joten on huolehdittava työvälineistä ja jätteistä. Lastut pois verstaalta ja vaikka nuotioon.
Rätit joko pestään ja kuivataan, tai laitetaan metalliroskikseen ja viedään pois verstaan läheisyydestä.
Kuivumisaika saattaa aiheuttaa hankaluuksia (tai ainakin järjestelyitä), koska pellavaa sivellään aina märkää märälle. Jos pinta pääsee kuivahtamaan, on edessä ainakin 2vk odottelu että pinta on kokonaan kuiva, jolloin se hiotaan auki, ja päästään jatkamaan kyllästystä.. Jos aamulla ja illalla käy levittämässä kyllästettä ei se varjoisessa paikassa ehdi kuivua liikaa. Kyllästys on valmis, kun pinta ei ime enää laisinkaan kyllästettä.
Ylimäärä pyyhitään rievulla pois, ja aletaan odottaa kuivumista (tai oikeammin pinnan oksidoitumista), joka kestää siis 2-3vk tai pidempään ilmoista riippuen. tämän jälkeen pinta hiotaan auki, ja voidaan maalata tai lakata valmiiksi.
Pellavaöljylle löytyy myös nopeampia ja kalliimpia vaihtoehtoja, tuotemerkeistä mainittakoon mm. Owatrol sekä Impreg. Näitä saa alan liikkeistä. En ota kantaa, onko lopputulos muutenkuin ajallisesti erilainen.
Vaihtoehtona kyllästykselle voitaisiin tavallaan nähdä riutuneen paatin kuidutus, tai uuden puuveneen epoksointi -ja/-tai kuidutus kudoksella.
(huom! ei missään tapauksessa katkokuidulla eli ns. matolla).
Epoksointi ei kuitenkaan kuivuttuaan estä sisäpuolen kyllästystä, mitä kannattaa harkita vakavasti.
Oikeaoppisesti tehty kyllästys pitää veden poissa veneestä n.10-15 vuotta. Tärkeintä on kuitenkin veneelle aivan ensimmäinen, uutena tehty kyllästys. Tavanomainen puinen soutuvene voi helposti nielaista 20-30 litraa puuaineksesta riippuen. Ongelmia ei tule myöhemminkään, mikäli tämä on huolellisesti tehty. Kuulemma 70-luvulla oli veistäjiä, jotka pitivät puun kyllästystä turhana rahanmenona.
He yrittivät ilmeisesti lakkaamalla paksusti päästä samaan lopputulokseen. Eipä ihme, että tällaiset veneet
vuotavat aina jonkun verran, ja lahoavat käsiin.. Jos näet ajattelisi, että tämä vaikka 30 litraa kyllästettä korvataan merivedellä, joka imeytetään veneen rakenteisiin.. Esimerkisi mäntypuu kyllästetään aina, jos sitä laitetaan veneeseen kosteaan paikkaan. Jotkut jotka haluavat erittäin kestävän rakenteen saattavat kyllästää veneen kaikki puuosat kaapintakusia myöten. Näin tekisin omaan veneeseeni, mikäli aika, tila -ja -raha eivät olisi esteenä.
On selvää, että vene, mistä kylläste on liuennut aikapäiviä sitten vuotaa.
Tai ainakin tulee vuotamaan. Puun kosteuseläminen lisääntyy pikkuhiljaa, ja puu kalvautuu hitaasti niittien, ruuvien ja liitosten kohdalta. Vanerivene muuten kestävänä saattaa mennä "läpiastuttavaksi" parissa vuodessa kyllästeen liuettua.
Kyllästämiseen tulisikin suhtautua samaan tyyliin kuin moottoriöljyn tasoon autossa. Öljyn vähetessä moottori käy väljäksi sitä kuormitettaessa (kunnes kilahtaa viimeisen kerran).
Jossakin vaiheessa puun sisäinen rakenne on jo niin rikki, ettei puu juurikaan enää elä. Eipä siinä tosin enää pysy kiinnikkeetkään.. Vuorossa on iso remontti tai juhannuskokko.
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
lasikuitutarvikkeet
nro:sta 040 760 2789 tarvikkeita!
Puhdistusaine Asetoni 8,00e / l. (sis. alv)
Hartsit:
-Polyesterihartsi 8e/ kg (sis.alv)
-epoksihartsi + kovete tilauksesta
-kovete polyesterille MEKP
Topcoat / Gelcoat: 16,00e/ kg (sis. alv) tilauksesta.
useita värejä. Huom! uusi väri ei yleensä koskaan ole täsmälleen samanvärinen kuin vanha pinta, johtuen UV-säteilyn haalistavasta vaikutuksesta.
Lujitteet:
-katkokuitumatto 450g/m2 , 300g/m2 tilauksesta
-multiaksaalit tilauksesta
-roving tilauksesta
Lisäaineet:
-mikropallot hieno/karkea tilauksesta
Kitit:
-hienokitti pintatöihin tilauksesta
-kuitukitti kolojen yms täyttämiseen tilauksesta
Työkalut:
-hartsin kestävät patteritelat 2 kpl 3,00e (Sis alv)
-varret teloille 1 kpl 4,00e (sis. alv) tilauksesta
-kovatelat 1 kpl 21,00e (sis. alv) tilauksesta
-kangaspalat puhdistukseen 10kpl 2,50e (sis. alv)
Puhdistusaine Asetoni 8,00e / l. (sis. alv)
Hartsit:
-Polyesterihartsi 8e/ kg (sis.alv)
-epoksihartsi + kovete tilauksesta
-kovete polyesterille MEKP
Topcoat / Gelcoat: 16,00e/ kg (sis. alv) tilauksesta.
useita värejä. Huom! uusi väri ei yleensä koskaan ole täsmälleen samanvärinen kuin vanha pinta, johtuen UV-säteilyn haalistavasta vaikutuksesta.
Lujitteet:
-katkokuitumatto 450g/m2 , 300g/m2 tilauksesta
-multiaksaalit tilauksesta
-roving tilauksesta
Lisäaineet:
-mikropallot hieno/karkea tilauksesta
Kitit:
-hienokitti pintatöihin tilauksesta
-kuitukitti kolojen yms täyttämiseen tilauksesta
Työkalut:
-hartsin kestävät patteritelat 2 kpl 3,00e (Sis alv)
-varret teloille 1 kpl 4,00e (sis. alv) tilauksesta
-kovatelat 1 kpl 21,00e (sis. alv) tilauksesta
-kangaspalat puhdistukseen 10kpl 2,50e (sis. alv)
veneilijän puut
Oikea puu oikeaan kohteeseen
Veneeseen puu valitaan joko ulkonäön, toiminnallisuuden tai parhaassa tapauksessa molempien perusteella.
Veneenrakennuksessa puut luokitellaan mm lahonkeston, lujuuden/ joustavuuden, ulkonäön, elämisen tai liimautumisen perusteella. Usein samaan kohteeseen voisi käyttää monia puulajeja. Perinne on, että monet kohteet valmistetaan tietystä puusta, esim veneen laudoitus männystä ja masto sekä puomit kuusesta. Kaaret, rangat ja polvet tammesta esimerkiksi. Ammattitaitoinen veistäjä voi suositella materiaalia ja perustella suosituksensa.
Ohessa luettelo yleisimmistä puista:
1.lahonkesto
2.lujuus
3.ulkonäkö
4.pintakäsittely
5.kosteusmuuntuminen
-mänty :
1.kohtalainen
2. melko luja
3. vaalea; ydin punerva
4vaatii käsittelyn
5. jopa 8% sahaussuunnasta riippuen
-kuusi:
1. melko huono
2. joustava
3. vaalea, oksainen
4. vaatii käsittelyn
5. kuin mänty
-tammi:
1.kestää hyvin lahoa vastaan, mikäli ei sisällä sientä jo ostettaessa
2.luja
3.vihertävä tai rusehtava, syyt kiemuraiset, vaikea työstää.pöly myrkyllistä
4.kyllästys,lakkaus
5.
-haapa:
1.kestää lahoa jotenkin (vanhimmat veneet, haapiot)
2.joustava, pehmeä
3.vaalea
-oregon mänty eli douglaskuusi:
1. erinomainen
2.luja, halkeaa helposti, pöly myrkyllistä
3. vaalea/punerva
4.käsittely
5. Kuin mänty
-siperianlehtikuusi:
1.erinomainen
2.luja, pöly myrkyllistä
3.punertava, suuret syyt näkyvät selkeästi
4. voi käsitellä jos haluaa
5. ei juurikaan elä
-tiikki:
1. erinomainen
2. luja, pöly myrkyllistä
3. ruskea
4. ei käsitellä
5. vähäinen
-iroko:
1. erinomainen
2. luja, vaikeata työstää,pöly myrkyllistä
3. vaaleampi kuin tiikki
4. ei käsittelyä
5. vähäinen
-mahonki (khaya, okoume, sapeli, honduras):
1. ei lahoa
2. luja, helppo työstää, pöly myrkyllistä
3. punainen tai punertavan ruskea
4. käsittely
5. vähäinen
6. "läskiä" eli vaaleaa pintaosaa puusta ei käytetä sen heikkouden vuoksi.
sama pätee irokoon ja tiikkiin
-saarni:
1. huono
2.luja
3. vaalea
4. käsittely
5. poikkileikkauksen suunnassa
-punaseetri:
1.melko hyvä
2.kuin mahonki, mutta ei niin lujaa eikä lahonkestävää.pöly tuskin terveellistä
3.punainen, tuoksuu voimakkaasti
4.käsittely
5.
erilaisia vanereita käytetään myös paljon. se onkin järkevää, sillä vanerin jäykkyys/painosuhde on erinomainen.
-vanerin täytyy olla liimattu säänkestäväksi, eli fenolihartsilla.
-myös viilupaksuus on merkittävä asia vaadittaessa lujuutta. ohutviilurakenteinen(7viilua) 9mm. levy on olennaisesti jäykempi kuin tavallinen viiden viilun rakenne.
-vanerin runko- onko sekin säänkestävä? varmista ostaessa
-vaneri täytyy kyllästää ja lakata tai maalata, sitten se kestää hyvin
veneessä on useita kohtia joissa vaaditaan erilaisia ominaisuuksia:
-runko voi olla rakennettu mistä vain yllämainituista paitsi saarnesta, mänty, tammi ja mahonki lienevät kuitenkin yleisimmät.
-muotokaaret ja polviot, jotka yhdistävät kyljet, pohjan ja kannen täytyy olla lujia. niihin valitaan mäntyä, tammea, mahonkia, irokoa
-painokaarilta vaaditaan joustavuutta. käytetään saarnea,tammea, kuusta, katajaa
-kansikatteen täytyy olla veden, valon ja askelten kestävää. mahonki, oregon mänty, tiikki täyttävät hyvin vaatimukset.
-painopisteen pitämiseksi alhaalla voidaan käyttää ylärakenteissa kevyempiä
mahonkia, kuusta, setriä,
-sisustuksessa voi miettiä tahtooko punaisen, ruskean vai vaalean sävyn,
puun syyt näkyviin tai mattalakkauksen. vaihtoehtoja on monia.
Veneeseen puu valitaan joko ulkonäön, toiminnallisuuden tai parhaassa tapauksessa molempien perusteella.
Veneenrakennuksessa puut luokitellaan mm lahonkeston, lujuuden/ joustavuuden, ulkonäön, elämisen tai liimautumisen perusteella. Usein samaan kohteeseen voisi käyttää monia puulajeja. Perinne on, että monet kohteet valmistetaan tietystä puusta, esim veneen laudoitus männystä ja masto sekä puomit kuusesta. Kaaret, rangat ja polvet tammesta esimerkiksi. Ammattitaitoinen veistäjä voi suositella materiaalia ja perustella suosituksensa.
Ohessa luettelo yleisimmistä puista:
1.lahonkesto
2.lujuus
3.ulkonäkö
4.pintakäsittely
5.kosteusmuuntuminen
-mänty :
1.kohtalainen
2. melko luja
3. vaalea; ydin punerva
4vaatii käsittelyn
5. jopa 8% sahaussuunnasta riippuen
-kuusi:
1. melko huono
2. joustava
3. vaalea, oksainen
4. vaatii käsittelyn
5. kuin mänty
-tammi:
1.kestää hyvin lahoa vastaan, mikäli ei sisällä sientä jo ostettaessa
2.luja
3.vihertävä tai rusehtava, syyt kiemuraiset, vaikea työstää.pöly myrkyllistä
4.kyllästys,lakkaus
5.
-haapa:
1.kestää lahoa jotenkin (vanhimmat veneet, haapiot)
2.joustava, pehmeä
3.vaalea
-oregon mänty eli douglaskuusi:
1. erinomainen
2.luja, halkeaa helposti, pöly myrkyllistä
3. vaalea/punerva
4.käsittely
5. Kuin mänty
-siperianlehtikuusi:
1.erinomainen
2.luja, pöly myrkyllistä
3.punertava, suuret syyt näkyvät selkeästi
4. voi käsitellä jos haluaa
5. ei juurikaan elä
-tiikki:
1. erinomainen
2. luja, pöly myrkyllistä
3. ruskea
4. ei käsitellä
5. vähäinen
-iroko:
1. erinomainen
2. luja, vaikeata työstää,pöly myrkyllistä
3. vaaleampi kuin tiikki
4. ei käsittelyä
5. vähäinen
-mahonki (khaya, okoume, sapeli, honduras):
1. ei lahoa
2. luja, helppo työstää, pöly myrkyllistä
3. punainen tai punertavan ruskea
4. käsittely
5. vähäinen
6. "läskiä" eli vaaleaa pintaosaa puusta ei käytetä sen heikkouden vuoksi.
sama pätee irokoon ja tiikkiin
-saarni:
1. huono
2.luja
3. vaalea
4. käsittely
5. poikkileikkauksen suunnassa
-punaseetri:
1.melko hyvä
2.kuin mahonki, mutta ei niin lujaa eikä lahonkestävää.pöly tuskin terveellistä
3.punainen, tuoksuu voimakkaasti
4.käsittely
5.
erilaisia vanereita käytetään myös paljon. se onkin järkevää, sillä vanerin jäykkyys/painosuhde on erinomainen.
-vanerin täytyy olla liimattu säänkestäväksi, eli fenolihartsilla.
-myös viilupaksuus on merkittävä asia vaadittaessa lujuutta. ohutviilurakenteinen(7viilua) 9mm. levy on olennaisesti jäykempi kuin tavallinen viiden viilun rakenne.
-vanerin runko- onko sekin säänkestävä? varmista ostaessa
-vaneri täytyy kyllästää ja lakata tai maalata, sitten se kestää hyvin
veneessä on useita kohtia joissa vaaditaan erilaisia ominaisuuksia:
-runko voi olla rakennettu mistä vain yllämainituista paitsi saarnesta, mänty, tammi ja mahonki lienevät kuitenkin yleisimmät.
-muotokaaret ja polviot, jotka yhdistävät kyljet, pohjan ja kannen täytyy olla lujia. niihin valitaan mäntyä, tammea, mahonkia, irokoa
-painokaarilta vaaditaan joustavuutta. käytetään saarnea,tammea, kuusta, katajaa
-kansikatteen täytyy olla veden, valon ja askelten kestävää. mahonki, oregon mänty, tiikki täyttävät hyvin vaatimukset.
-painopisteen pitämiseksi alhaalla voidaan käyttää ylärakenteissa kevyempiä
mahonkia, kuusta, setriä,
-sisustuksessa voi miettiä tahtooko punaisen, ruskean vai vaalean sävyn,
puun syyt näkyviin tai mattalakkauksen. vaihtoehtoja on monia.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Tiikkikannen hankkimisen moraalinen oikeutus
Tiikkikannen moraalisuudesta
Arvokkaasti harmaantunut tiikkikansi on veneen komea turvaväline, sillä tiikki ei ole liukas märkänäkään.
Nähtäväksi jää, kauanko tiikkikansia vielä valmistetaan, sillä kunnollinen hitaasti kasvanut tiikki alkaa olla käymässä vähiin. Myös tiikin hinta on jatkuvassa nousussa. Ongelmia aiheuttaa myös puun kasvaminen sademetsässä. Usein kaadetaan muutkin puut jotta päästään arvokkaan tiikkirungon luo. Tämä lisää mm. paikallista eroosiota mikäli tilalle ei istuteta taimia tilalle.
Puun salakauppa onkin hintansa takia yleistä tropiikissa. Haluan kuitenkin uskoa että Suomeen tuotava tiikki on laillista ja ympäristön huomioon ottavalla tavalla tuotettua. Tästä vastaavat mm. suuret yhtiöt, jotka toimivat puun tukkukauppiaina.
Vene on siitä erikoinen tuote, että siinä yhdistyy korkealaatuinen estetiikka täyteen funktionaalisuuteen. (asia, mitä monet taiteilijat voivat vain kadehtia). Tiikkikannen ollessa turvaväline, on perusteltua käyttää kannessa kovapuuta. Tiikki on kestävää, sillä se ei lahoa sisältämiensä rasvojen, öljyjen ja hartsien takia. Meriveden kuluttavassa vaikutuksessa mikä tahansa materiaali ei kestä, ja tiikistä on pitkä kokemus ankarassa käytössä merellä.
Pankin tiski, sohvapöytä, koriste-esineet, nämä kaikki voidaan varsin hyvin valmistaa muista puulajeista, sillä funktionaalisuus ei pakota käyttämään tiikkiä. Koen moraalittomaksi käyttää arvokasta puuta näin vaatimattomaan tehtävään kuin palvelutiskiin vaikkapa. Puusepän tehtävä onkin valistaa työn teettäjää, ja auttaa valitsemaan oikeampi puu. Esimerkiksi arvokkaan näköiseen palvelutiskiin sopisi khaya-mahonki tai jopa lastulevy/mdf , joka viilutetaan mahonkiviilulla ja lakataan kauniiksi. Eurooppalaisista puistakin löytyy vaihtoehtoja, esim tammi, vaahtera, pyökki tai vaikka kirsikka tai pähkinäpuu. Erilaiset petsit ja vahat antavat erilaisia ulkonäköjä loputtomiin sisustajien riemuksi.
Tiikkiongelmaan on havahduttu myös venealalla, ja käynnissä oleva tekesin vene-ohjelma pyrkiikin löytämään kotimaisen vastikkeen tiikille uusien veneiden kansissa käytettäväksi. Markkinoilla on jo vuosia ollut myös naapurimaasta peräisin ollutta "synteettistä tiikkiä". Ilmeisesti tuotteet ovat päässeet alkuajan liimaus, -ja -uv:n -kesto-ongelmista, ja ovat nykyisin jopa suositeltava vaihtoehto joihinkin kohteisiin. Esimerkiksi voitaisiin ottaa vaikkapa letkulla jatkuvasti pestävät turkkilevyt. Valmiit turkkilevyt ovat usein melamiiniliimattuja, eivätkä näin ollen käytännössä kestä vettä. Myös valmiissa levyissä raitana käytetty mm. koto ei ole kovapuuta. Synteettinen tiikki puolestaan on ominaisuuksiltaan samankaltaista kuin aitokin. Tällaiseen usein kastuvaan tilaan muovitiikki saattaisi olla hyvä valinta.( Myös lattialämmitys onnistuu synteettisen tiikin alle).
Oletan että se ei myöskään harmaannu kuten aito puu. On tietysti makuasia, kumpaa pitää komeampana, harmaantunutta vai öljytyn näköistä kantta..
Kannen rakentamiseen on olemassa myös muita puisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi irokosta tehty kansi on ominaisuuksiltaan lähes samanlainen, vain hinta on pienempi. Ehkä väri on hieman vaaleampi. Irokoa on myös ikävämpi työstää kuin tiikkiä. Irokoa on sanottu "köyhän miehen tiikiksi".
Douglas-kuusi eli oregonmänty, siperianlehtikuusi, tammi sekä mahongit ajavat asian varsin hyvin, ja ovat näyttävän näköisiä. Tiikki ja iroko ovat kuitenkin ainoat puut, jotka eivät tarvitse pintakäsittelyä (ja lakkaus/öljyämishuoltoa).
Luulen, että tiikki ajaa asiansa veneissä vielä vuosikymmeniä, ja
juuri veneessä tiikki on omimmalla paikallaan!
Siellä tarvitaan uv-kestoa, kulutuskestoa, suolan ja veden kestoa ilman pitkällistä ja usein jatkuvaa huoltoa.
Veneilijän ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa tiikkikannestaan, tai muista rakenteista veneessä. Täydelleen korvaavaa materiaalia kun ei ole vielä keksittykään !
Mikäli puun funktionaalisuutta arvostettaisiin enemmän, olisi sillä myös luonnosuojelullisia näkökohtia. Viittaan siihen, että sisustusarkkitehtien, puuseppien ym täytyisi oppia säästämään mm. arvokas tiikkipuu niihin kohteisiin, joissa se oikeasti on "mies paikallaan".
Eli veneenkanteen.
Arvokkaasti harmaantunut tiikkikansi on veneen komea turvaväline, sillä tiikki ei ole liukas märkänäkään.
Nähtäväksi jää, kauanko tiikkikansia vielä valmistetaan, sillä kunnollinen hitaasti kasvanut tiikki alkaa olla käymässä vähiin. Myös tiikin hinta on jatkuvassa nousussa. Ongelmia aiheuttaa myös puun kasvaminen sademetsässä. Usein kaadetaan muutkin puut jotta päästään arvokkaan tiikkirungon luo. Tämä lisää mm. paikallista eroosiota mikäli tilalle ei istuteta taimia tilalle.
Puun salakauppa onkin hintansa takia yleistä tropiikissa. Haluan kuitenkin uskoa että Suomeen tuotava tiikki on laillista ja ympäristön huomioon ottavalla tavalla tuotettua. Tästä vastaavat mm. suuret yhtiöt, jotka toimivat puun tukkukauppiaina.
Vene on siitä erikoinen tuote, että siinä yhdistyy korkealaatuinen estetiikka täyteen funktionaalisuuteen. (asia, mitä monet taiteilijat voivat vain kadehtia). Tiikkikannen ollessa turvaväline, on perusteltua käyttää kannessa kovapuuta. Tiikki on kestävää, sillä se ei lahoa sisältämiensä rasvojen, öljyjen ja hartsien takia. Meriveden kuluttavassa vaikutuksessa mikä tahansa materiaali ei kestä, ja tiikistä on pitkä kokemus ankarassa käytössä merellä.
Pankin tiski, sohvapöytä, koriste-esineet, nämä kaikki voidaan varsin hyvin valmistaa muista puulajeista, sillä funktionaalisuus ei pakota käyttämään tiikkiä. Koen moraalittomaksi käyttää arvokasta puuta näin vaatimattomaan tehtävään kuin palvelutiskiin vaikkapa. Puusepän tehtävä onkin valistaa työn teettäjää, ja auttaa valitsemaan oikeampi puu. Esimerkiksi arvokkaan näköiseen palvelutiskiin sopisi khaya-mahonki tai jopa lastulevy/mdf , joka viilutetaan mahonkiviilulla ja lakataan kauniiksi. Eurooppalaisista puistakin löytyy vaihtoehtoja, esim tammi, vaahtera, pyökki tai vaikka kirsikka tai pähkinäpuu. Erilaiset petsit ja vahat antavat erilaisia ulkonäköjä loputtomiin sisustajien riemuksi.
Tiikkiongelmaan on havahduttu myös venealalla, ja käynnissä oleva tekesin vene-ohjelma pyrkiikin löytämään kotimaisen vastikkeen tiikille uusien veneiden kansissa käytettäväksi. Markkinoilla on jo vuosia ollut myös naapurimaasta peräisin ollutta "synteettistä tiikkiä". Ilmeisesti tuotteet ovat päässeet alkuajan liimaus, -ja -uv:n -kesto-ongelmista, ja ovat nykyisin jopa suositeltava vaihtoehto joihinkin kohteisiin. Esimerkiksi voitaisiin ottaa vaikkapa letkulla jatkuvasti pestävät turkkilevyt. Valmiit turkkilevyt ovat usein melamiiniliimattuja, eivätkä näin ollen käytännössä kestä vettä. Myös valmiissa levyissä raitana käytetty mm. koto ei ole kovapuuta. Synteettinen tiikki puolestaan on ominaisuuksiltaan samankaltaista kuin aitokin. Tällaiseen usein kastuvaan tilaan muovitiikki saattaisi olla hyvä valinta.( Myös lattialämmitys onnistuu synteettisen tiikin alle).
Oletan että se ei myöskään harmaannu kuten aito puu. On tietysti makuasia, kumpaa pitää komeampana, harmaantunutta vai öljytyn näköistä kantta..
Kannen rakentamiseen on olemassa myös muita puisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi irokosta tehty kansi on ominaisuuksiltaan lähes samanlainen, vain hinta on pienempi. Ehkä väri on hieman vaaleampi. Irokoa on myös ikävämpi työstää kuin tiikkiä. Irokoa on sanottu "köyhän miehen tiikiksi".
Douglas-kuusi eli oregonmänty, siperianlehtikuusi, tammi sekä mahongit ajavat asian varsin hyvin, ja ovat näyttävän näköisiä. Tiikki ja iroko ovat kuitenkin ainoat puut, jotka eivät tarvitse pintakäsittelyä (ja lakkaus/öljyämishuoltoa).
Luulen, että tiikki ajaa asiansa veneissä vielä vuosikymmeniä, ja
juuri veneessä tiikki on omimmalla paikallaan!
Siellä tarvitaan uv-kestoa, kulutuskestoa, suolan ja veden kestoa ilman pitkällistä ja usein jatkuvaa huoltoa.
Veneilijän ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa tiikkikannestaan, tai muista rakenteista veneessä. Täydelleen korvaavaa materiaalia kun ei ole vielä keksittykään !
Mikäli puun funktionaalisuutta arvostettaisiin enemmän, olisi sillä myös luonnosuojelullisia näkökohtia. Viittaan siihen, että sisustusarkkitehtien, puuseppien ym täytyisi oppia säästämään mm. arvokas tiikkipuu niihin kohteisiin, joissa se oikeasti on "mies paikallaan".
torstai 10. syyskuuta 2009
Pienveneen ostaminen, lasikuiturutto
Veneen ostaminen on monelle tarpeiden kartoituksen paikka, sillä veneen käyttötarkoitus usein sanelee mm. runkomuodon ja tietenkin varustuksen.
Runkomuodoista yleisimpiä ovat uppouma, puoliliukuva, -sekä -liukuva vene. Kaikilla runkomuodoilla on omat etunsa. mm. uppoumavene on raskasliikkeinen, hidas ja merikelpoinen, kun liukuva vene puolestaan liukuun päästessään kulkee kovaa ja nimensä mukaisesti liukuu veden pinnalla aallokosta riippuen joko rauhallisesti tai levottomasti. Puoliliukuva vene on siltä väliltä. Lisäksi on katamaraani, -ja -trimaraanirunkoja joilla saavutetaan hyvä vakavuus suhteessa nopeuteen. Myös porrastettuja runkoja on käytetty, ja tämä useimmiten vaikuttaa liukukynnykseen. Liukuvassa veneessä suurin moottoriteho vaaditaan juuri hetkeä ennen liukuunlähtöä, ja näillä portailla vedenvirtausta sitten haetaan myötämielisemmäksi. Trimmitasot alkavat olla tuttuja kaikille moottoriveneilijöille. Niillä saadaankin kivasti muokattua ajo-ominaisuuksia muuttamatta runkomuotoa.
Kalastusvene eroaa pika -tai -matkaveneestä melkoisesti.
Tietenkin esim. käytettynä ostettu kalastusvene voidaan muuttaa retkiveneeksi, mutta usein tulee edullisemmaksi ostaa suoraan sopiva vene.
Toisaalta jos raha ei ole este, on veneilijällä mahdollisuus "kustomoida" täysin
uniikki vene makunsa mukaan.
Käytetyn veneen ostaminen
Käsittelen tässä lähinnä rungon ominaisuuksia ostajan näkökulmasta.
Lujitemuovivenettä ostaessa olisi hyvä nähdä vesilinjan alapuolinen osa kokonaisuudessaan. Runkoa koputellessa olisi äänen oltava samankaltainen kuin vanerilevyä koputellessa; selkeä kumiseva ääni. Mikäli ääni ei resonoi tai kuuluu rahinaa tai kahinaa on syytä epäillä laminaatin murtuneen ja vaativan korjaustoimenpiteitä. Saatika jos peukalolla painettaessa pinta antaa periksi.
Korjausta vaatii ehdottomasti silmällä näkyvät murtumat ja halkeamat. Vaurion suuruus näkyy vasta pintakerrosten poistamisen jälkeen. Usein 3 cm suuruisena näkyvä iskujälki on todellisuudessa rikkonut rakenteita 15-30 cm matkalta. Lujitemuovin (e-lasi+polyesterihartsi) ollessa kovaa ja haurasta on sen ominaisuudet pilalla murtuman kohdalla. Asiaa voisi verrata vaikkapa Duralex-lasiin (särkymätön), joka on tiputettu lattialle. Kuka lähtisi purjehtimaan tällaisella lasilla, joka on ehjän näköinen mutta koostuu todellisuudessa vain kasasta sirpaleita..?
Onneksi kuitenkin rakentamisen perinne -sekä -lainsäädäntö on veneilijän puolella, joten käytännössä useatkaan kolhut eivät välttämättä saa venettä romahtamaan kasaan. Rakenteen takana saattaa olla esim. laipio, joka ottaa iskua vastaan. Kuitenkin vauriot kasvavat venettä kuormitettaessa, ja siirtyvät viereisiin rakenteisiin. lopulta korjattavaa on huomattavasti enemmän, ja hinta on sen mukainen. Kallein hinta maksetaan mikäli vene pettää esim myrskyssä ja tulee henkilövahinkoja. Viisainta onkin korjauttaa vauriot välittömästi, ja ostaessa voisi ajatella, että myyjä korjauttaa veneestä löytyvät viat taikka antaa reilua alennusta. Kannattanee pyytää arviointiin ammattitaitoista veneenrakentajaa, joka antaa arvion korjauksen hinnasta.
Lasikuiturutto lienee kirosana muoviveneiden ostajille. Mikäli pohjassa näkyy pieniä kuplia tai reikiä, tekee viisaammin kun vaihtaa ostokohdetta. Ammattitaitoinen veistäjä tietenkin pystyy arvioimaan onko kyseessä valmistusvirhe/virheet vai muovirutto. Uuden lasikuituveneen ostajan kannattaa käsitellä veneen pohja rutonestoaineella, joka estää ruton muodostumisen tulevaisuudessa. Kuiturutto syntyy silloin, kun polyesterihartsin kuivuessa syntyneisiin pieniin reikiin pääseekin maalin sijasta (meri)vettä. Osmoosi imaisee veden sisään laminaattiin, ja suola aiheuttaa erilaisia kemiallisia reaktioita. Lopputuloksena laminaatin kerrokset irtoavat toisistaan, ja veneen lujuus heikkenee. Jos ei muuten, niin viimeistään, kun osmoosivaurioinen vene jäätyy, ja rakkuloiden vesi laajenee rikkoen rakenteen paikallisesti. Epoksirakenteisella veneellä ei käytännössä ole osmoosiongelmaa, koska epoksin kovettuessa hartsista ei haihdu reikiä ("pinhole") aiheuttavia aineita, kuten polyesteristä esim styreeniä. Polyesterirakenteinen vene on siis laminaatin tasolla tarkasteltuna "reikäjuustoa", mikä johtuu todellakin hartsin teknisistä ominaisuuksista!
Useimmin osmoosia vastaan suojaudutaan levittämällä 2 (mieluummin 3) kerrosta epoksihartsia suoraan uudelle, esikäsitellylle pinnalle. Epoksihartsin ollessa keinohartseista vedenpitävin, saadaan näin estettyä veden pääsy rakenteeseen. Huom! Epoksi on erittäin myrkyllistä, ja aiheuttaa mm. kiusallista allergiaa. Käytä aina asianmukaisia suojaimia!
Osmoosivaurion/ruton korjaaminen ei koskaan käy nopeasti. Ruton varmistuttua olisi parasta hiekkapuhaltaa koko vaurioitunut pinta.Käytännössä koko pohja siis. Sen jälkeen runkoa huuhdellaan makealla vedellä ja vuoroin kuivataan, kunnes rungossa ei enää tapahdu kemiallisia reaktioita. Tämä kestänee kuukausia huolella tehtynä. Sen jälkeen tilalle laminoidaan poistettua vastaava kerros lujitetta, käsitellään osmoosia vastaan, ja maalataan.
Pilssin alue on monissa sarjatuotantoveneissä ilmeisesti taloudellisista syistä jätetty maalaamatta. Uudessa veneessä (ja vanhassakin) suosittelen ehdottomasti pilssin maalaamista. Hyötynä tulee se, että nyt on helppo nähdä tuleeko pilssiin vettä/ muita nesteitä, sekä vahingon sattuessa huomattavasti helpompi siivoaminen pinnan ollessa kiiltävä. Samalla osmoosivaurioiden vaara katoaa.
Hyttirakenteiden ja kansien aluset kannattaa kädellä kokeilla ja nuuhkaista. Mikäli tuntuu kosteutta tai rappion hajua on se merkki ilmanvaihdon riittämättömyydestä. Asia saattaa ratketa ylimääräisellä venttiilillä tai dorade-boksilla. Joskus syynä on vuotava runko-kansiliitos tai muu sauma. Kaatamalla kannelle vesivärivettä voidaan turvallisesti selvittää mistä kohtaa vesi pyrkii sisään.
Etsi murtumia lujasti kuormitettavien kansivarusteiden läheisyydestä.
Harmillisen usein kiinnitykset ovat tyyliä "ruuvia -ja -sikaa" . Rasitettavat kansivarusteet kuuluu kiinnittää riittävän suurella paikallisvahvikkeella ja pulteilla aluslevyjen kera. Sandwitch-rungoissa poistetaan aina ydinainetta ja korvataan se sopivalla lujitteella.
Jos veneessä on tiikkikansi, kannattaa taas koputella, ja kuunnella kuuluuko "onttoa" ääntä, mikä paljastaa mahdollisen jäätymisonkalon. Onko tulpat pysyneet paikoillaan, ja kuinka paksua materiaali on? Hiottaessa kansi ohenee 1-3mm. Tavaraa olisi siis oltava vähintään 6mm, mutta mitä paksumpi sitä parempi. 8-12mm tavallisimmin. Sarjatuotantoveneissä tiikkiä saattaa olla vain 1mm viilu, joka täytyy vaihtaa kokonaan mikäli rikkoutuu.
Kölipultit on syytä tarkistaa: näkyykö ruosteista vettä, murtumia?
Onko pulttien aluslevyt riittävän suuret? Jos alkaa kovasti epäilyttää, voi vtt:ltä vuokrata läpivalaisukoneen pulttien tutkimista varten.
Puuveneeseen pätevät pitkälti samat neuvot. Kuitenkin erityisesti kannattaa usein tarkistaa keularangan seutu, sekä metri takapäätä, joissa laho rakennusteknisistä syistä usein asustelee.
Runkomuodoista yleisimpiä ovat uppouma, puoliliukuva, -sekä -liukuva vene. Kaikilla runkomuodoilla on omat etunsa. mm. uppoumavene on raskasliikkeinen, hidas ja merikelpoinen, kun liukuva vene puolestaan liukuun päästessään kulkee kovaa ja nimensä mukaisesti liukuu veden pinnalla aallokosta riippuen joko rauhallisesti tai levottomasti. Puoliliukuva vene on siltä väliltä. Lisäksi on katamaraani, -ja -trimaraanirunkoja joilla saavutetaan hyvä vakavuus suhteessa nopeuteen. Myös porrastettuja runkoja on käytetty, ja tämä useimmiten vaikuttaa liukukynnykseen. Liukuvassa veneessä suurin moottoriteho vaaditaan juuri hetkeä ennen liukuunlähtöä, ja näillä portailla vedenvirtausta sitten haetaan myötämielisemmäksi. Trimmitasot alkavat olla tuttuja kaikille moottoriveneilijöille. Niillä saadaankin kivasti muokattua ajo-ominaisuuksia muuttamatta runkomuotoa.
Kalastusvene eroaa pika -tai -matkaveneestä melkoisesti.
Tietenkin esim. käytettynä ostettu kalastusvene voidaan muuttaa retkiveneeksi, mutta usein tulee edullisemmaksi ostaa suoraan sopiva vene.
Toisaalta jos raha ei ole este, on veneilijällä mahdollisuus "kustomoida" täysin
uniikki vene makunsa mukaan.
Käytetyn veneen ostaminen
Käsittelen tässä lähinnä rungon ominaisuuksia ostajan näkökulmasta.
Lujitemuovivenettä ostaessa olisi hyvä nähdä vesilinjan alapuolinen osa kokonaisuudessaan. Runkoa koputellessa olisi äänen oltava samankaltainen kuin vanerilevyä koputellessa; selkeä kumiseva ääni. Mikäli ääni ei resonoi tai kuuluu rahinaa tai kahinaa on syytä epäillä laminaatin murtuneen ja vaativan korjaustoimenpiteitä. Saatika jos peukalolla painettaessa pinta antaa periksi.
Korjausta vaatii ehdottomasti silmällä näkyvät murtumat ja halkeamat. Vaurion suuruus näkyy vasta pintakerrosten poistamisen jälkeen. Usein 3 cm suuruisena näkyvä iskujälki on todellisuudessa rikkonut rakenteita 15-30 cm matkalta. Lujitemuovin (e-lasi+polyesterihartsi) ollessa kovaa ja haurasta on sen ominaisuudet pilalla murtuman kohdalla. Asiaa voisi verrata vaikkapa Duralex-lasiin (särkymätön), joka on tiputettu lattialle. Kuka lähtisi purjehtimaan tällaisella lasilla, joka on ehjän näköinen mutta koostuu todellisuudessa vain kasasta sirpaleita..?
Onneksi kuitenkin rakentamisen perinne -sekä -lainsäädäntö on veneilijän puolella, joten käytännössä useatkaan kolhut eivät välttämättä saa venettä romahtamaan kasaan. Rakenteen takana saattaa olla esim. laipio, joka ottaa iskua vastaan. Kuitenkin vauriot kasvavat venettä kuormitettaessa, ja siirtyvät viereisiin rakenteisiin. lopulta korjattavaa on huomattavasti enemmän, ja hinta on sen mukainen. Kallein hinta maksetaan mikäli vene pettää esim myrskyssä ja tulee henkilövahinkoja. Viisainta onkin korjauttaa vauriot välittömästi, ja ostaessa voisi ajatella, että myyjä korjauttaa veneestä löytyvät viat taikka antaa reilua alennusta. Kannattanee pyytää arviointiin ammattitaitoista veneenrakentajaa, joka antaa arvion korjauksen hinnasta.
Lasikuiturutto lienee kirosana muoviveneiden ostajille. Mikäli pohjassa näkyy pieniä kuplia tai reikiä, tekee viisaammin kun vaihtaa ostokohdetta. Ammattitaitoinen veistäjä tietenkin pystyy arvioimaan onko kyseessä valmistusvirhe/virheet vai muovirutto. Uuden lasikuituveneen ostajan kannattaa käsitellä veneen pohja rutonestoaineella, joka estää ruton muodostumisen tulevaisuudessa. Kuiturutto syntyy silloin, kun polyesterihartsin kuivuessa syntyneisiin pieniin reikiin pääseekin maalin sijasta (meri)vettä. Osmoosi imaisee veden sisään laminaattiin, ja suola aiheuttaa erilaisia kemiallisia reaktioita. Lopputuloksena laminaatin kerrokset irtoavat toisistaan, ja veneen lujuus heikkenee. Jos ei muuten, niin viimeistään, kun osmoosivaurioinen vene jäätyy, ja rakkuloiden vesi laajenee rikkoen rakenteen paikallisesti. Epoksirakenteisella veneellä ei käytännössä ole osmoosiongelmaa, koska epoksin kovettuessa hartsista ei haihdu reikiä ("pinhole") aiheuttavia aineita, kuten polyesteristä esim styreeniä. Polyesterirakenteinen vene on siis laminaatin tasolla tarkasteltuna "reikäjuustoa", mikä johtuu todellakin hartsin teknisistä ominaisuuksista!
Useimmin osmoosia vastaan suojaudutaan levittämällä 2 (mieluummin 3) kerrosta epoksihartsia suoraan uudelle, esikäsitellylle pinnalle. Epoksihartsin ollessa keinohartseista vedenpitävin, saadaan näin estettyä veden pääsy rakenteeseen. Huom! Epoksi on erittäin myrkyllistä, ja aiheuttaa mm. kiusallista allergiaa. Käytä aina asianmukaisia suojaimia!
Osmoosivaurion/ruton korjaaminen ei koskaan käy nopeasti. Ruton varmistuttua olisi parasta hiekkapuhaltaa koko vaurioitunut pinta.Käytännössä koko pohja siis. Sen jälkeen runkoa huuhdellaan makealla vedellä ja vuoroin kuivataan, kunnes rungossa ei enää tapahdu kemiallisia reaktioita. Tämä kestänee kuukausia huolella tehtynä. Sen jälkeen tilalle laminoidaan poistettua vastaava kerros lujitetta, käsitellään osmoosia vastaan, ja maalataan.
Pilssin alue on monissa sarjatuotantoveneissä ilmeisesti taloudellisista syistä jätetty maalaamatta. Uudessa veneessä (ja vanhassakin) suosittelen ehdottomasti pilssin maalaamista. Hyötynä tulee se, että nyt on helppo nähdä tuleeko pilssiin vettä/ muita nesteitä, sekä vahingon sattuessa huomattavasti helpompi siivoaminen pinnan ollessa kiiltävä. Samalla osmoosivaurioiden vaara katoaa.
Hyttirakenteiden ja kansien aluset kannattaa kädellä kokeilla ja nuuhkaista. Mikäli tuntuu kosteutta tai rappion hajua on se merkki ilmanvaihdon riittämättömyydestä. Asia saattaa ratketa ylimääräisellä venttiilillä tai dorade-boksilla. Joskus syynä on vuotava runko-kansiliitos tai muu sauma. Kaatamalla kannelle vesivärivettä voidaan turvallisesti selvittää mistä kohtaa vesi pyrkii sisään.
Etsi murtumia lujasti kuormitettavien kansivarusteiden läheisyydestä.
Harmillisen usein kiinnitykset ovat tyyliä "ruuvia -ja -sikaa" . Rasitettavat kansivarusteet kuuluu kiinnittää riittävän suurella paikallisvahvikkeella ja pulteilla aluslevyjen kera. Sandwitch-rungoissa poistetaan aina ydinainetta ja korvataan se sopivalla lujitteella.
Jos veneessä on tiikkikansi, kannattaa taas koputella, ja kuunnella kuuluuko "onttoa" ääntä, mikä paljastaa mahdollisen jäätymisonkalon. Onko tulpat pysyneet paikoillaan, ja kuinka paksua materiaali on? Hiottaessa kansi ohenee 1-3mm. Tavaraa olisi siis oltava vähintään 6mm, mutta mitä paksumpi sitä parempi. 8-12mm tavallisimmin. Sarjatuotantoveneissä tiikkiä saattaa olla vain 1mm viilu, joka täytyy vaihtaa kokonaan mikäli rikkoutuu.
Kölipultit on syytä tarkistaa: näkyykö ruosteista vettä, murtumia?
Onko pulttien aluslevyt riittävän suuret? Jos alkaa kovasti epäilyttää, voi vtt:ltä vuokrata läpivalaisukoneen pulttien tutkimista varten.
Puuveneeseen pätevät pitkälti samat neuvot. Kuitenkin erityisesti kannattaa usein tarkistaa keularangan seutu, sekä metri takapäätä, joissa laho rakennusteknisistä syistä usein asustelee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)