torstai 5. maaliskuuta 2020
Mitä koulussa ei kerrota rahasta?
lauantai 6. maaliskuuta 2010
epoksilla laminoiminen
Epoksi on erittäin hyvä tuote veneeseen, mutta vain, jos sitä käytetään oikein.
Se on lujaa ja vedenkestävää.
Ikävä kyllä myös erittäin myrkyllistä.
Vaikka epoksi ei haisekaan niin pahalle kuin polyesteri, on etenkin sen kovete huomattavasti haitallisempaa.
Aineen joutumista iholle pitäisi välttää kaikin keinoin.
Se myös allergisoi voimakkaasti, joten hengityssuojain on ehdoton vaatimus. varmista myyjältä jos et tiedä, että se suodattaa epoksihöyryt.
raitisilmasuodatin ei tarvitse olla, laadukkaita (mukavia ja toimivia) löytyy kyllä markkinoilta. minkäänlainen paperisuodatin ei siis käy.
Myös kovettumaton epoksi on myrkyllistä, eikä sitä koskaan pitäisi hioa.
Kovetuttuaan se ei enää ole myrkyllistä, eikä juurikaan reagoi, paitsi alkoholit pehmentävät, ja auringon uv-valo haurastuttaa sitä.
Epoksipinnat täytyykin aina suojata joko maalilla tai lakalla, joissa on riittävä uv-kesto. Lisäksi yli 60 C asteessa se alkaa pehmetä.
-Esikäsittele aiemmin epoksilla käsitelty pinta pesemällä se vedellä, kunnes pinta ei reagoi veteen enää lainkaan. Sen jälkeen käsittele samoin kuin mikä tahansa muukin lujitemuovi pinta, hio, imuroi ja pyyhi asetonilla pölyt pois.
-Sekoitussuhteen on oltava täsmälleen oikea, muuten muovi ei kovetu lainkaan.
Jos epoksi on sekoitettu oikeassa suhteessa se kovettuu pomminvarmasti .
-Sekoita ensin rauhallisesti pohjia myöten 3 min. , sen jälkeen lisää mahdolliset täyteaineet, joilla voit vaikuttaa seoksen ominaisuuksiin.
-Kastele telalla laminoitava alue, ja aseta kangas tai kudos paikalleen. Anna kastua,
lisää hartsia ja kangasta. Telaa aina välillä ilmakuplat ja liikahartsi pois kerrosten väliltä.
-Jos jatkat laminointia vasta kuivuttua tai sinun täytyy pysäyttää työ, voit välttää välihionnan käyttämällä erityistä repäisykangasta joka asetetaan kohteeseen samoin kuin kangaskerroksetkin, mutta ei kastella ulkoapäin hartsilla.
Se vain vaikeuttaisi irroittamista.
-Muotoile epoksilaminaatti aina loppuun asti , sillä epoksin poistaminen mekaanisesti on huomattavasti ikävämpää kuin polyesterin.
Se on lujaa ja vedenkestävää.
Ikävä kyllä myös erittäin myrkyllistä.
Vaikka epoksi ei haisekaan niin pahalle kuin polyesteri, on etenkin sen kovete huomattavasti haitallisempaa.
Aineen joutumista iholle pitäisi välttää kaikin keinoin.
Se myös allergisoi voimakkaasti, joten hengityssuojain on ehdoton vaatimus. varmista myyjältä jos et tiedä, että se suodattaa epoksihöyryt.
raitisilmasuodatin ei tarvitse olla, laadukkaita (mukavia ja toimivia) löytyy kyllä markkinoilta. minkäänlainen paperisuodatin ei siis käy.
Myös kovettumaton epoksi on myrkyllistä, eikä sitä koskaan pitäisi hioa.
Kovetuttuaan se ei enää ole myrkyllistä, eikä juurikaan reagoi, paitsi alkoholit pehmentävät, ja auringon uv-valo haurastuttaa sitä.
Epoksipinnat täytyykin aina suojata joko maalilla tai lakalla, joissa on riittävä uv-kesto. Lisäksi yli 60 C asteessa se alkaa pehmetä.
-Esikäsittele aiemmin epoksilla käsitelty pinta pesemällä se vedellä, kunnes pinta ei reagoi veteen enää lainkaan. Sen jälkeen käsittele samoin kuin mikä tahansa muukin lujitemuovi pinta, hio, imuroi ja pyyhi asetonilla pölyt pois.
-Sekoitussuhteen on oltava täsmälleen oikea, muuten muovi ei kovetu lainkaan.
Jos epoksi on sekoitettu oikeassa suhteessa se kovettuu pomminvarmasti .
-Sekoita ensin rauhallisesti pohjia myöten 3 min. , sen jälkeen lisää mahdolliset täyteaineet, joilla voit vaikuttaa seoksen ominaisuuksiin.
-Kastele telalla laminoitava alue, ja aseta kangas tai kudos paikalleen. Anna kastua,
lisää hartsia ja kangasta. Telaa aina välillä ilmakuplat ja liikahartsi pois kerrosten väliltä.
-Jos jatkat laminointia vasta kuivuttua tai sinun täytyy pysäyttää työ, voit välttää välihionnan käyttämällä erityistä repäisykangasta joka asetetaan kohteeseen samoin kuin kangaskerroksetkin, mutta ei kastella ulkoapäin hartsilla.
Se vain vaikeuttaisi irroittamista.
-Muotoile epoksilaminaatti aina loppuun asti , sillä epoksin poistaminen mekaanisesti on huomattavasti ikävämpää kuin polyesterin.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
eliönestomaalaus l. myrkkymaalaus
Eliönestomaalaus on suoritettava meressä liikennöiville aluksille, mikäli halutaan välttää työläs merirokon irrottaminen pohjasta syksyllä.
Myrkkymaali on sananmukaisesti myrkyllistä -myös hiojalle ja maalarille. Maalia ei saisi joutua iholle eikä hengityselimiin. Seuraukset voivat olla vakaviakin. Käyttäkäämme siis kunnon suojaimia, ja huolehdittakoon maalijäämät oikeaan jäteastiaan.
Myrkkymaali on sananmukaisesti myrkyllistä -myös hiojalle ja maalarille. Maalia ei saisi joutua iholle eikä hengityselimiin. Seuraukset voivat olla vakaviakin. Käyttäkäämme siis kunnon suojaimia, ja huolehdittakoon maalijäämät oikeaan jäteastiaan.
lakkaaminen ja maalaaminen
Puuveneen suojana on perinteisesti käytetty lakkaa tai maalia. Maali on ikäänkuin lakkaa, johon on lisätty pigmenttiä ja UV-kestoa.
Jälleen kohde määrää käytettävän tavaran:
-joustavaa1-komponenttista öljylakkaa kosteusmuuntuville puulajeille, kuten männylle, kuuselle, mahongille yms.
Alkydiöljylakka tarttuu hyvin ja pysyy myös tervatussa pinnassa
-öljy-alkydilakkaa tai 2-komponenttista uretaanilakkaa stabiileille pinnoille;
käytännössä vanereille ja vastaaville rakenteille.
Lakatessa on muistettava, että 1-komponenttinen käy kaikkialle, 2-komponenttinen vain puhtaalle puulle tai 2-komponenttisen päälle.
Tee aina ensin koelakkaus näkymättömään paikkaan.
-Maaleissa suosittuja ovat alkydimaalit, öljymaalit sekä erilaiset muovimaalit jotka ovat usein polyuretaania tai esim topcoatia.
Topcoat ei kuitenkaan tarjoa mitään etua, vaan vaatii vähintään vahauksen suojakseen. Epoksimaalit ovat käyttökelpoisia kestävyytensä vuoksi, ja siten monet primerit eli tartuntamaalit sisältävät epoksihartseja.
Maaleissa pätee sama kuin lakoissa, pehmeä maali käy kaikkialle, kova maali vain kovan päälle tai suoraan pintaan ensimmäiseksi kerrokseksi.
Kova 2-komponenttinen maali antaa kestävämmän suojan, ja on kalliimpaa.
Usein myös huomattavasti myrkyllisempää.
Työn kulku:
-Valitse pilvinen päivä jos joudut lakkaamaan ulkona, sillä suora auringon valo pilaa maalauksen/lakkauksen. Vältä aamu -ja iltakastetta sekä suurta kosteusprosenttia, sillä kosteus -ja kylmyys saattavat tehdä koko pinnan maidonvalkeaksi tai harmaaksi.
-Kastele maa veneen ympäriltä, näin vältät pölyämisen
-Paras väline on jo käytetty laadukas sivellin. Levitystä voi tehdä myös maalaustyynyllä tai telalla. Varmista, että telan materiaali kestää maalin.
Yleensä mohairtelat kestävät hyvin, ja antavat melko hyvän tuloksen.
Pinta huuhdellaan makealla vedellä ja puhdistetaan tarpeen tullen rasvanpoistajalla jottei lika pääse hiottaessa syvemmälle pintaan.
Jälleen kohde määrää käytettävän tavaran:
-joustavaa1-komponenttista öljylakkaa kosteusmuuntuville puulajeille, kuten männylle, kuuselle, mahongille yms.
Alkydiöljylakka tarttuu hyvin ja pysyy myös tervatussa pinnassa
-öljy-alkydilakkaa tai 2-komponenttista uretaanilakkaa stabiileille pinnoille;
käytännössä vanereille ja vastaaville rakenteille.
Lakatessa on muistettava, että 1-komponenttinen käy kaikkialle, 2-komponenttinen vain puhtaalle puulle tai 2-komponenttisen päälle.
Tee aina ensin koelakkaus näkymättömään paikkaan.
-Maaleissa suosittuja ovat alkydimaalit, öljymaalit sekä erilaiset muovimaalit jotka ovat usein polyuretaania tai esim topcoatia.
Topcoat ei kuitenkaan tarjoa mitään etua, vaan vaatii vähintään vahauksen suojakseen. Epoksimaalit ovat käyttökelpoisia kestävyytensä vuoksi, ja siten monet primerit eli tartuntamaalit sisältävät epoksihartseja.
Maaleissa pätee sama kuin lakoissa, pehmeä maali käy kaikkialle, kova maali vain kovan päälle tai suoraan pintaan ensimmäiseksi kerrokseksi.
Kova 2-komponenttinen maali antaa kestävämmän suojan, ja on kalliimpaa.
Usein myös huomattavasti myrkyllisempää.
Työn kulku:
-Valitse pilvinen päivä jos joudut lakkaamaan ulkona, sillä suora auringon valo pilaa maalauksen/lakkauksen. Vältä aamu -ja iltakastetta sekä suurta kosteusprosenttia, sillä kosteus -ja kylmyys saattavat tehdä koko pinnan maidonvalkeaksi tai harmaaksi.
-Kastele maa veneen ympäriltä, näin vältät pölyämisen
-Paras väline on jo käytetty laadukas sivellin. Levitystä voi tehdä myös maalaustyynyllä tai telalla. Varmista, että telan materiaali kestää maalin.
Yleensä mohairtelat kestävät hyvin, ja antavat melko hyvän tuloksen.
Pinta huuhdellaan makealla vedellä ja puhdistetaan tarpeen tullen rasvanpoistajalla jottei lika pääse hiottaessa syvemmälle pintaan.
- pinta hiotaan auki 80-220 karkeuksisella paperilla, riippuen paljonko materiaalia täytyy poistaa, ja onko kyseessä viimeistelylakkaus.
- uuteen pintaan hierretään pensselillä ensimmäiset kerrokset. Lakka on ohennettu n. 20% jotta se saadaan imeytettyä mahdollisimman syvälle.
- on parempi levittää monta ohutta kerrosta muutaman paksun sijaan. Pari kerrosta voi levittää märkää märälle. Sitten annetaan kuivaa ja hiotaan taas seuraavaa kerrosta varten. Hio aina syyn suuntaan välttääksesi rumia jälkiä.
- Työskentele ristiin: levitä lakka poikittain, ja tasaa kerros pitkittäin. Työskentele pieni alue kerrallaan.
- Lakkaa aina nurkista sisäänpäin, ja lakkaa reunat ulospäin sivellen. Käsittele ensin reunat ja hankalat alueet, ja viimeiseksi suuret pinnat. Vedä pensselillä lopuksi koko alueen poikki saadaksesi yhtenäisen pinnan.
- Vähitellen ohenteen määrää vähennetään, ja viimeiset kerrokset lakataan ilman ohenninta, mikäli sää sallii. (Kovin kuumassa tilassa lakka kuivuu liian nopeasti, joten on käytettävä ohenninta ehtiäkseen sivelemään).
- Huoltolakkaukseen riittää 1-3 kerrosta, uuteen olisi laitettava 8-15 kerrosta riippuen käytettävästä aineesta.
tiistai 22. syyskuuta 2009
Kaarten merkitys ja korjaaminen puuveneessä
Meri puristaa venettä keskeltä kasaan. Aallon harjalla perä ja keula pyrkivät laskemaan, ja pohja kohoamaan. Aallon pohjalla keula ja perä pyrkivät taasen toisiaan kohden. Perämoottori pyrkii työntämään perälautaa eteenpäin, ja jarrutuksessa päinvastoin. Purjeveneen vantit aikaansaavat valtavia voimia.
Kaaret ovat veneen selkäranka. Tai paremmin rintakehä kölin ollessa varsinainen ruoto. Niiden tehtävänä on yhdistää laidoitus, köli ja partaat yhdeksi kappaleeksi. Kaarten ollessa murtuneet tai poikki, voimat välittyvät vääriin paikkoihin, ja yleensä rikkovat jotakin muuta. Näin vauriot kasvavat jatkuvasti.
Puuveneessä kaaret ovat yleensä joko ns. muotokaaria tai painokaaria.
Muotokaaret ovat massiivipuusta muotoonsahattuja, eli jokainen kaari on yksilöllisen muotoinen. Veneen pohjan muotohan muuttuu jatkuvasti perästä keulaan. Muotoonsahaus on syytä tehdä niin tarkasti kuin mahdollista, jotta voimat todella voivat johtua kaarta pitkin.
Painokaaret puolestaan pasutetaan höyryssä tulikuumaksi, jolloin puun ligniini vapautuu hetkeksi, ja kaarta on n 30s ajan helppo taivuttaa. Jäähdyttyään kaari jämähtää jotensakin uuteen asentoonsa. Painamisen suhteen onkin melko kiire, ja apukädet ovat aina apukäsiä. Painokaaret on sahattava siten, että syyt ovat taivutukselle edullisessa suunnassa. Väärin sahaamalla saadaan arvokaskin puuaines pilattua käyttökelvottomaksi. Jos partaat tms. estää kaaren taivuttamisen paikallaan, voidaan valmistaa erillinen jigi, jonka päällä kaaret esitaivutetaan.
Korjaus voidaan suorittaa yksinkertaisesti irrottamalla mahdollisimman ehjänä vanha osa, kopioimalla se, ja kiinnittämällä hieman isommilla kiinnikkeillä omalle paikalleen. Kyllästys sekä hionta on edullista tehdä ennen kiinnitystä.
Laminoimalla vanhan kaaren vieressä uusi kaari on myös suositeltava tapa. Ohuet puusuikaleet taipuvat helposti, ja työn voi helposti tehdä yksinkin. Liiman kuivuttua kaari höylätään, käsitellään tarpeen mukaan, ja kiinnitetään omalle paikalleen.
On olemassa vielä eräs tapa: rinnakkaiskaari. Tämä kaari yksinkertaisesti niitataan rikkinäisen kaaren viereen tukemaan. Tämä ei kuitenkaan ole paras tapa, koska voimat johtuvat nyt erilailla kuin veistäjä alunperin oli laskeskellut. Ei se huonokaan tapa ole. Esim jos ei ole aikaa korjata kunnolla, voi tätä käyttää
"yhden kesän" -korjauksena. Toki se voi olla pysyväkin korjaus, veneestä riippuen.
Myös vain osa kaaresta voidaan vaihtaa. Usein kaari on kuitenkin melko hapero, ja vaihdettava kokonaan.
Mikäli kyseessä on niitatut / pultatut kaaret tarvitaan työssä kahta: toinen sisä- ja -toinen ulkopuolella venettä.
Kaaret ovat veneen selkäranka. Tai paremmin rintakehä kölin ollessa varsinainen ruoto. Niiden tehtävänä on yhdistää laidoitus, köli ja partaat yhdeksi kappaleeksi. Kaarten ollessa murtuneet tai poikki, voimat välittyvät vääriin paikkoihin, ja yleensä rikkovat jotakin muuta. Näin vauriot kasvavat jatkuvasti.
Puuveneessä kaaret ovat yleensä joko ns. muotokaaria tai painokaaria.
Muotokaaret ovat massiivipuusta muotoonsahattuja, eli jokainen kaari on yksilöllisen muotoinen. Veneen pohjan muotohan muuttuu jatkuvasti perästä keulaan. Muotoonsahaus on syytä tehdä niin tarkasti kuin mahdollista, jotta voimat todella voivat johtua kaarta pitkin.
Painokaaret puolestaan pasutetaan höyryssä tulikuumaksi, jolloin puun ligniini vapautuu hetkeksi, ja kaarta on n 30s ajan helppo taivuttaa. Jäähdyttyään kaari jämähtää jotensakin uuteen asentoonsa. Painamisen suhteen onkin melko kiire, ja apukädet ovat aina apukäsiä. Painokaaret on sahattava siten, että syyt ovat taivutukselle edullisessa suunnassa. Väärin sahaamalla saadaan arvokaskin puuaines pilattua käyttökelvottomaksi. Jos partaat tms. estää kaaren taivuttamisen paikallaan, voidaan valmistaa erillinen jigi, jonka päällä kaaret esitaivutetaan.
Korjaus voidaan suorittaa yksinkertaisesti irrottamalla mahdollisimman ehjänä vanha osa, kopioimalla se, ja kiinnittämällä hieman isommilla kiinnikkeillä omalle paikalleen. Kyllästys sekä hionta on edullista tehdä ennen kiinnitystä.
Laminoimalla vanhan kaaren vieressä uusi kaari on myös suositeltava tapa. Ohuet puusuikaleet taipuvat helposti, ja työn voi helposti tehdä yksinkin. Liiman kuivuttua kaari höylätään, käsitellään tarpeen mukaan, ja kiinnitetään omalle paikalleen.
On olemassa vielä eräs tapa: rinnakkaiskaari. Tämä kaari yksinkertaisesti niitataan rikkinäisen kaaren viereen tukemaan. Tämä ei kuitenkaan ole paras tapa, koska voimat johtuvat nyt erilailla kuin veistäjä alunperin oli laskeskellut. Ei se huonokaan tapa ole. Esim jos ei ole aikaa korjata kunnolla, voi tätä käyttää
"yhden kesän" -korjauksena. Toki se voi olla pysyväkin korjaus, veneestä riippuen.
Myös vain osa kaaresta voidaan vaihtaa. Usein kaari on kuitenkin melko hapero, ja vaihdettava kokonaan.
Mikäli kyseessä on niitatut / pultatut kaaret tarvitaan työssä kahta: toinen sisä- ja -toinen ulkopuolella venettä.
maanantai 21. syyskuuta 2009
laminointi polyesterihartsilla
Laminaatiksi kutsutaan kappaletta, joka on valmistettu matriisista ja lujitteesta. Matriisina yleisimmin käytetään polyesterihartsia, ja lujitteena e-lasia, joka on pohjimmiltaan siis kierrätyslasia. Lujite ottaa siis vastaan erilaisia voimia, ja matriisi puolestaan sitoo lujitteet toisiinsa. Polyesterilaminaatti kestää erityisen hyvin vetoa, taivutusta jonkun verran, ja puristusta huonosti. Samoin iskunkesto on kohtalainen. Voidaankin sanoa, että polyesterilaminaatti on kova ja hauras. Laminaatti on sitä laadukkaampi, mitä vähemmän se sisältää hartsia ja ilmakuplia. Yleensä lujitetta on 30-40% hartsin määrästä. Tämä riippuu paljon olosuhteista, tekijästä ja käytetyistä lujitteista..
Laminointi (esim. vahattuun muottiin) tapahtuu kostuttamalla alue hartsilla (johon on lisätty kovetinta MEKP 1-2%). Tämän jälkeen lujitetta asetellaan kasteltuun kohtaan siten, että seuraava pala on aina suurempi kuin edellinen. Jokaisen lujitekerroksen välissä annetaan hartsin ensin imeytyä, ja mikäli jää kuivia kohtia lisätään telalla hartsia. Jokaisen tai jokatoisen kerroksen välissä ilmakuplat poistetaan ilmaustelalla (kovatelalla)
samalla painaen lujitekerrokset toisiaan vasten, jolloin ylimääräinen hartsi poistuu. Näin jatketaan kunnes haluttu materiaalipaksuus on saavutettu.
Koska hartsi alkaa paksuuntua melko pian sekoittamisen jälkeen, on työssä pidettävä kohtalaista vauhtia. "Ruskeaksi palaneella" hartsilla ei saa kunnon laminaattia enää aikaiseksi.
Työkalut puhdistetaan asetonilla, joka sopii myös pinnan esikäsittelyyn ennen ja jälkeen hionnan. Huomioi, että asetoni haihtuu hyvin nopeasti, ja leimahtaa helposti!
Huom!
-Polyesterihartsi kuumenee kovettumisen aikana. Kovetteen määrä ja ilman lämpötila vaikuttavat prosessia nopeuttavasti tai hidastavasti. Myös paksut laminaattikerrokset lämpenevät voimakkaasti. Jopa liekkeihin asti.
Asetoni saattaa leimahtaa myös staattisesta sähköstä jota on siis vältettävä mm. sopivaa vaatetusta käyttäen.
Ole varovainen!
-kovete MEKP on syövyttävää ja tulenarkaa (peroksidi), käytettävä suojavarustusta. Hartsiroiskeet iholla eivät ole yhtä vaarallisia, mutta saattavat tehdä palovammoja. Iho, silmät ja keuhkot on siis suojattava.
-Polyesteri tarttuu vanhaan laminaattiin vain mekaanisesti, ei siis kemiallisesti
kuten uutta laminaattia tehtäessä. Tämä on otettava huomioon korjauksia suunniteltaessa. Käytännössä se tapahtuu liimapinta-alaa kasvattamalla, karhennuksella sekä laminaatin muotoa hyväksikäyttäen. Esim. reikä kyljessä paikataan parhaiten jos päästään laminoimaan rungon kummaltakin puolelta, jolloin paikka ei mitenkään enää voi irrota, vaikka liimapinnat pettäisivätkin.
Jos päästään laminoimaan vain toiselta puolelta, on parasta jos voi käyttää epoksia, tai erityistä korjaushartsia joiden tarttuvuus on olennaisesti parempaa verrattuna tavalliseen polyesterihartsiin.
Laminointi (esim. vahattuun muottiin) tapahtuu kostuttamalla alue hartsilla (johon on lisätty kovetinta MEKP 1-2%). Tämän jälkeen lujitetta asetellaan kasteltuun kohtaan siten, että seuraava pala on aina suurempi kuin edellinen. Jokaisen lujitekerroksen välissä annetaan hartsin ensin imeytyä, ja mikäli jää kuivia kohtia lisätään telalla hartsia. Jokaisen tai jokatoisen kerroksen välissä ilmakuplat poistetaan ilmaustelalla (kovatelalla)
samalla painaen lujitekerrokset toisiaan vasten, jolloin ylimääräinen hartsi poistuu. Näin jatketaan kunnes haluttu materiaalipaksuus on saavutettu.
Koska hartsi alkaa paksuuntua melko pian sekoittamisen jälkeen, on työssä pidettävä kohtalaista vauhtia. "Ruskeaksi palaneella" hartsilla ei saa kunnon laminaattia enää aikaiseksi.
Työkalut puhdistetaan asetonilla, joka sopii myös pinnan esikäsittelyyn ennen ja jälkeen hionnan. Huomioi, että asetoni haihtuu hyvin nopeasti, ja leimahtaa helposti!
Huom!
-Polyesterihartsi kuumenee kovettumisen aikana. Kovetteen määrä ja ilman lämpötila vaikuttavat prosessia nopeuttavasti tai hidastavasti. Myös paksut laminaattikerrokset lämpenevät voimakkaasti. Jopa liekkeihin asti.
Asetoni saattaa leimahtaa myös staattisesta sähköstä jota on siis vältettävä mm. sopivaa vaatetusta käyttäen.
Ole varovainen!
-kovete MEKP on syövyttävää ja tulenarkaa (peroksidi), käytettävä suojavarustusta. Hartsiroiskeet iholla eivät ole yhtä vaarallisia, mutta saattavat tehdä palovammoja. Iho, silmät ja keuhkot on siis suojattava.
-Polyesteri tarttuu vanhaan laminaattiin vain mekaanisesti, ei siis kemiallisesti
kuten uutta laminaattia tehtäessä. Tämä on otettava huomioon korjauksia suunniteltaessa. Käytännössä se tapahtuu liimapinta-alaa kasvattamalla, karhennuksella sekä laminaatin muotoa hyväksikäyttäen. Esim. reikä kyljessä paikataan parhaiten jos päästään laminoimaan rungon kummaltakin puolelta, jolloin paikka ei mitenkään enää voi irrota, vaikka liimapinnat pettäisivätkin.
Jos päästään laminoimaan vain toiselta puolelta, on parasta jos voi käyttää epoksia, tai erityistä korjaushartsia joiden tarttuvuus on olennaisesti parempaa verrattuna tavalliseen polyesterihartsiin.
Puun kyllästämisestä
Perinteinen tapa pitää puuvene kunnossa on pellavaöljy-terva-pineenitärpätti-aspergoli-liuos. Tapana on ollut käyttää osapuilleen 30 - 30 -30% kutakin ainesosaa. Pellavaöljykyllästyksen tarkoitus (ja minkä tahansa kyllästyksen) tarkoituksenahan on ajaa puun solukko täyteen öljyä, jolloin lahottava vesi ei pääse puun sisään.
Tällä saavutetaan myös muita etuja, tärkeitäkin: puun eläminen vähenee huomattavasti, ja saattaapa olla, että öljylakka ottaa erinomaisen tartuntapinnan kyllästetystä puusta.
Pellavaöljyn huonoihin puoliin on ehdottomasti lueteltava mm. itsesyttyvyys ja kuivumisaika. Veistämöpalot olivat ennen yleisempiä, kun pellavapohjaisia tuotteita käytettiin enemmän. Öljyinen rätti tai lastu saattaa syttyä omine aikoineen, joten on huolehdittava työvälineistä ja jätteistä. Lastut pois verstaalta ja vaikka nuotioon.
Rätit joko pestään ja kuivataan, tai laitetaan metalliroskikseen ja viedään pois verstaan läheisyydestä.
Kuivumisaika saattaa aiheuttaa hankaluuksia (tai ainakin järjestelyitä), koska pellavaa sivellään aina märkää märälle. Jos pinta pääsee kuivahtamaan, on edessä ainakin 2vk odottelu että pinta on kokonaan kuiva, jolloin se hiotaan auki, ja päästään jatkamaan kyllästystä.. Jos aamulla ja illalla käy levittämässä kyllästettä ei se varjoisessa paikassa ehdi kuivua liikaa. Kyllästys on valmis, kun pinta ei ime enää laisinkaan kyllästettä.
Ylimäärä pyyhitään rievulla pois, ja aletaan odottaa kuivumista (tai oikeammin pinnan oksidoitumista), joka kestää siis 2-3vk tai pidempään ilmoista riippuen. tämän jälkeen pinta hiotaan auki, ja voidaan maalata tai lakata valmiiksi.
Pellavaöljylle löytyy myös nopeampia ja kalliimpia vaihtoehtoja, tuotemerkeistä mainittakoon mm. Owatrol sekä Impreg. Näitä saa alan liikkeistä. En ota kantaa, onko lopputulos muutenkuin ajallisesti erilainen.
Vaihtoehtona kyllästykselle voitaisiin tavallaan nähdä riutuneen paatin kuidutus, tai uuden puuveneen epoksointi -ja/-tai kuidutus kudoksella.
(huom! ei missään tapauksessa katkokuidulla eli ns. matolla).
Epoksointi ei kuitenkaan kuivuttuaan estä sisäpuolen kyllästystä, mitä kannattaa harkita vakavasti.
Oikeaoppisesti tehty kyllästys pitää veden poissa veneestä n.10-15 vuotta. Tärkeintä on kuitenkin veneelle aivan ensimmäinen, uutena tehty kyllästys. Tavanomainen puinen soutuvene voi helposti nielaista 20-30 litraa puuaineksesta riippuen. Ongelmia ei tule myöhemminkään, mikäli tämä on huolellisesti tehty. Kuulemma 70-luvulla oli veistäjiä, jotka pitivät puun kyllästystä turhana rahanmenona.
He yrittivät ilmeisesti lakkaamalla paksusti päästä samaan lopputulokseen. Eipä ihme, että tällaiset veneet
vuotavat aina jonkun verran, ja lahoavat käsiin.. Jos näet ajattelisi, että tämä vaikka 30 litraa kyllästettä korvataan merivedellä, joka imeytetään veneen rakenteisiin.. Esimerkisi mäntypuu kyllästetään aina, jos sitä laitetaan veneeseen kosteaan paikkaan. Jotkut jotka haluavat erittäin kestävän rakenteen saattavat kyllästää veneen kaikki puuosat kaapintakusia myöten. Näin tekisin omaan veneeseeni, mikäli aika, tila -ja -raha eivät olisi esteenä.
On selvää, että vene, mistä kylläste on liuennut aikapäiviä sitten vuotaa.
Tai ainakin tulee vuotamaan. Puun kosteuseläminen lisääntyy pikkuhiljaa, ja puu kalvautuu hitaasti niittien, ruuvien ja liitosten kohdalta. Vanerivene muuten kestävänä saattaa mennä "läpiastuttavaksi" parissa vuodessa kyllästeen liuettua.
Kyllästämiseen tulisikin suhtautua samaan tyyliin kuin moottoriöljyn tasoon autossa. Öljyn vähetessä moottori käy väljäksi sitä kuormitettaessa (kunnes kilahtaa viimeisen kerran).
Jossakin vaiheessa puun sisäinen rakenne on jo niin rikki, ettei puu juurikaan enää elä. Eipä siinä tosin enää pysy kiinnikkeetkään.. Vuorossa on iso remontti tai juhannuskokko.
Tällä saavutetaan myös muita etuja, tärkeitäkin: puun eläminen vähenee huomattavasti, ja saattaapa olla, että öljylakka ottaa erinomaisen tartuntapinnan kyllästetystä puusta.
Pellavaöljyn huonoihin puoliin on ehdottomasti lueteltava mm. itsesyttyvyys ja kuivumisaika. Veistämöpalot olivat ennen yleisempiä, kun pellavapohjaisia tuotteita käytettiin enemmän. Öljyinen rätti tai lastu saattaa syttyä omine aikoineen, joten on huolehdittava työvälineistä ja jätteistä. Lastut pois verstaalta ja vaikka nuotioon.
Rätit joko pestään ja kuivataan, tai laitetaan metalliroskikseen ja viedään pois verstaan läheisyydestä.
Kuivumisaika saattaa aiheuttaa hankaluuksia (tai ainakin järjestelyitä), koska pellavaa sivellään aina märkää märälle. Jos pinta pääsee kuivahtamaan, on edessä ainakin 2vk odottelu että pinta on kokonaan kuiva, jolloin se hiotaan auki, ja päästään jatkamaan kyllästystä.. Jos aamulla ja illalla käy levittämässä kyllästettä ei se varjoisessa paikassa ehdi kuivua liikaa. Kyllästys on valmis, kun pinta ei ime enää laisinkaan kyllästettä.
Ylimäärä pyyhitään rievulla pois, ja aletaan odottaa kuivumista (tai oikeammin pinnan oksidoitumista), joka kestää siis 2-3vk tai pidempään ilmoista riippuen. tämän jälkeen pinta hiotaan auki, ja voidaan maalata tai lakata valmiiksi.
Pellavaöljylle löytyy myös nopeampia ja kalliimpia vaihtoehtoja, tuotemerkeistä mainittakoon mm. Owatrol sekä Impreg. Näitä saa alan liikkeistä. En ota kantaa, onko lopputulos muutenkuin ajallisesti erilainen.
Vaihtoehtona kyllästykselle voitaisiin tavallaan nähdä riutuneen paatin kuidutus, tai uuden puuveneen epoksointi -ja/-tai kuidutus kudoksella.
(huom! ei missään tapauksessa katkokuidulla eli ns. matolla).
Epoksointi ei kuitenkaan kuivuttuaan estä sisäpuolen kyllästystä, mitä kannattaa harkita vakavasti.
Oikeaoppisesti tehty kyllästys pitää veden poissa veneestä n.10-15 vuotta. Tärkeintä on kuitenkin veneelle aivan ensimmäinen, uutena tehty kyllästys. Tavanomainen puinen soutuvene voi helposti nielaista 20-30 litraa puuaineksesta riippuen. Ongelmia ei tule myöhemminkään, mikäli tämä on huolellisesti tehty. Kuulemma 70-luvulla oli veistäjiä, jotka pitivät puun kyllästystä turhana rahanmenona.
He yrittivät ilmeisesti lakkaamalla paksusti päästä samaan lopputulokseen. Eipä ihme, että tällaiset veneet
vuotavat aina jonkun verran, ja lahoavat käsiin.. Jos näet ajattelisi, että tämä vaikka 30 litraa kyllästettä korvataan merivedellä, joka imeytetään veneen rakenteisiin.. Esimerkisi mäntypuu kyllästetään aina, jos sitä laitetaan veneeseen kosteaan paikkaan. Jotkut jotka haluavat erittäin kestävän rakenteen saattavat kyllästää veneen kaikki puuosat kaapintakusia myöten. Näin tekisin omaan veneeseeni, mikäli aika, tila -ja -raha eivät olisi esteenä.
On selvää, että vene, mistä kylläste on liuennut aikapäiviä sitten vuotaa.
Tai ainakin tulee vuotamaan. Puun kosteuseläminen lisääntyy pikkuhiljaa, ja puu kalvautuu hitaasti niittien, ruuvien ja liitosten kohdalta. Vanerivene muuten kestävänä saattaa mennä "läpiastuttavaksi" parissa vuodessa kyllästeen liuettua.
Kyllästämiseen tulisikin suhtautua samaan tyyliin kuin moottoriöljyn tasoon autossa. Öljyn vähetessä moottori käy väljäksi sitä kuormitettaessa (kunnes kilahtaa viimeisen kerran).
Jossakin vaiheessa puun sisäinen rakenne on jo niin rikki, ettei puu juurikaan enää elä. Eipä siinä tosin enää pysy kiinnikkeetkään.. Vuorossa on iso remontti tai juhannuskokko.
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
lasikuitutarvikkeet
nro:sta 040 760 2789 tarvikkeita!
Puhdistusaine Asetoni 8,00e / l. (sis. alv)
Hartsit:
-Polyesterihartsi 8e/ kg (sis.alv)
-epoksihartsi + kovete tilauksesta
-kovete polyesterille MEKP
Topcoat / Gelcoat: 16,00e/ kg (sis. alv) tilauksesta.
useita värejä. Huom! uusi väri ei yleensä koskaan ole täsmälleen samanvärinen kuin vanha pinta, johtuen UV-säteilyn haalistavasta vaikutuksesta.
Lujitteet:
-katkokuitumatto 450g/m2 , 300g/m2 tilauksesta
-multiaksaalit tilauksesta
-roving tilauksesta
Lisäaineet:
-mikropallot hieno/karkea tilauksesta
Kitit:
-hienokitti pintatöihin tilauksesta
-kuitukitti kolojen yms täyttämiseen tilauksesta
Työkalut:
-hartsin kestävät patteritelat 2 kpl 3,00e (Sis alv)
-varret teloille 1 kpl 4,00e (sis. alv) tilauksesta
-kovatelat 1 kpl 21,00e (sis. alv) tilauksesta
-kangaspalat puhdistukseen 10kpl 2,50e (sis. alv)
Puhdistusaine Asetoni 8,00e / l. (sis. alv)
Hartsit:
-Polyesterihartsi 8e/ kg (sis.alv)
-epoksihartsi + kovete tilauksesta
-kovete polyesterille MEKP
Topcoat / Gelcoat: 16,00e/ kg (sis. alv) tilauksesta.
useita värejä. Huom! uusi väri ei yleensä koskaan ole täsmälleen samanvärinen kuin vanha pinta, johtuen UV-säteilyn haalistavasta vaikutuksesta.
Lujitteet:
-katkokuitumatto 450g/m2 , 300g/m2 tilauksesta
-multiaksaalit tilauksesta
-roving tilauksesta
Lisäaineet:
-mikropallot hieno/karkea tilauksesta
Kitit:
-hienokitti pintatöihin tilauksesta
-kuitukitti kolojen yms täyttämiseen tilauksesta
Työkalut:
-hartsin kestävät patteritelat 2 kpl 3,00e (Sis alv)
-varret teloille 1 kpl 4,00e (sis. alv) tilauksesta
-kovatelat 1 kpl 21,00e (sis. alv) tilauksesta
-kangaspalat puhdistukseen 10kpl 2,50e (sis. alv)
veneilijän puut
Oikea puu oikeaan kohteeseen
Veneeseen puu valitaan joko ulkonäön, toiminnallisuuden tai parhaassa tapauksessa molempien perusteella.
Veneenrakennuksessa puut luokitellaan mm lahonkeston, lujuuden/ joustavuuden, ulkonäön, elämisen tai liimautumisen perusteella. Usein samaan kohteeseen voisi käyttää monia puulajeja. Perinne on, että monet kohteet valmistetaan tietystä puusta, esim veneen laudoitus männystä ja masto sekä puomit kuusesta. Kaaret, rangat ja polvet tammesta esimerkiksi. Ammattitaitoinen veistäjä voi suositella materiaalia ja perustella suosituksensa.
Ohessa luettelo yleisimmistä puista:
1.lahonkesto
2.lujuus
3.ulkonäkö
4.pintakäsittely
5.kosteusmuuntuminen
-mänty :
1.kohtalainen
2. melko luja
3. vaalea; ydin punerva
4vaatii käsittelyn
5. jopa 8% sahaussuunnasta riippuen
-kuusi:
1. melko huono
2. joustava
3. vaalea, oksainen
4. vaatii käsittelyn
5. kuin mänty
-tammi:
1.kestää hyvin lahoa vastaan, mikäli ei sisällä sientä jo ostettaessa
2.luja
3.vihertävä tai rusehtava, syyt kiemuraiset, vaikea työstää.pöly myrkyllistä
4.kyllästys,lakkaus
5.
-haapa:
1.kestää lahoa jotenkin (vanhimmat veneet, haapiot)
2.joustava, pehmeä
3.vaalea
-oregon mänty eli douglaskuusi:
1. erinomainen
2.luja, halkeaa helposti, pöly myrkyllistä
3. vaalea/punerva
4.käsittely
5. Kuin mänty
-siperianlehtikuusi:
1.erinomainen
2.luja, pöly myrkyllistä
3.punertava, suuret syyt näkyvät selkeästi
4. voi käsitellä jos haluaa
5. ei juurikaan elä
-tiikki:
1. erinomainen
2. luja, pöly myrkyllistä
3. ruskea
4. ei käsitellä
5. vähäinen
-iroko:
1. erinomainen
2. luja, vaikeata työstää,pöly myrkyllistä
3. vaaleampi kuin tiikki
4. ei käsittelyä
5. vähäinen
-mahonki (khaya, okoume, sapeli, honduras):
1. ei lahoa
2. luja, helppo työstää, pöly myrkyllistä
3. punainen tai punertavan ruskea
4. käsittely
5. vähäinen
6. "läskiä" eli vaaleaa pintaosaa puusta ei käytetä sen heikkouden vuoksi.
sama pätee irokoon ja tiikkiin
-saarni:
1. huono
2.luja
3. vaalea
4. käsittely
5. poikkileikkauksen suunnassa
-punaseetri:
1.melko hyvä
2.kuin mahonki, mutta ei niin lujaa eikä lahonkestävää.pöly tuskin terveellistä
3.punainen, tuoksuu voimakkaasti
4.käsittely
5.
erilaisia vanereita käytetään myös paljon. se onkin järkevää, sillä vanerin jäykkyys/painosuhde on erinomainen.
-vanerin täytyy olla liimattu säänkestäväksi, eli fenolihartsilla.
-myös viilupaksuus on merkittävä asia vaadittaessa lujuutta. ohutviilurakenteinen(7viilua) 9mm. levy on olennaisesti jäykempi kuin tavallinen viiden viilun rakenne.
-vanerin runko- onko sekin säänkestävä? varmista ostaessa
-vaneri täytyy kyllästää ja lakata tai maalata, sitten se kestää hyvin
veneessä on useita kohtia joissa vaaditaan erilaisia ominaisuuksia:
-runko voi olla rakennettu mistä vain yllämainituista paitsi saarnesta, mänty, tammi ja mahonki lienevät kuitenkin yleisimmät.
-muotokaaret ja polviot, jotka yhdistävät kyljet, pohjan ja kannen täytyy olla lujia. niihin valitaan mäntyä, tammea, mahonkia, irokoa
-painokaarilta vaaditaan joustavuutta. käytetään saarnea,tammea, kuusta, katajaa
-kansikatteen täytyy olla veden, valon ja askelten kestävää. mahonki, oregon mänty, tiikki täyttävät hyvin vaatimukset.
-painopisteen pitämiseksi alhaalla voidaan käyttää ylärakenteissa kevyempiä
mahonkia, kuusta, setriä,
-sisustuksessa voi miettiä tahtooko punaisen, ruskean vai vaalean sävyn,
puun syyt näkyviin tai mattalakkauksen. vaihtoehtoja on monia.
Veneeseen puu valitaan joko ulkonäön, toiminnallisuuden tai parhaassa tapauksessa molempien perusteella.
Veneenrakennuksessa puut luokitellaan mm lahonkeston, lujuuden/ joustavuuden, ulkonäön, elämisen tai liimautumisen perusteella. Usein samaan kohteeseen voisi käyttää monia puulajeja. Perinne on, että monet kohteet valmistetaan tietystä puusta, esim veneen laudoitus männystä ja masto sekä puomit kuusesta. Kaaret, rangat ja polvet tammesta esimerkiksi. Ammattitaitoinen veistäjä voi suositella materiaalia ja perustella suosituksensa.
Ohessa luettelo yleisimmistä puista:
1.lahonkesto
2.lujuus
3.ulkonäkö
4.pintakäsittely
5.kosteusmuuntuminen
-mänty :
1.kohtalainen
2. melko luja
3. vaalea; ydin punerva
4vaatii käsittelyn
5. jopa 8% sahaussuunnasta riippuen
-kuusi:
1. melko huono
2. joustava
3. vaalea, oksainen
4. vaatii käsittelyn
5. kuin mänty
-tammi:
1.kestää hyvin lahoa vastaan, mikäli ei sisällä sientä jo ostettaessa
2.luja
3.vihertävä tai rusehtava, syyt kiemuraiset, vaikea työstää.pöly myrkyllistä
4.kyllästys,lakkaus
5.
-haapa:
1.kestää lahoa jotenkin (vanhimmat veneet, haapiot)
2.joustava, pehmeä
3.vaalea
-oregon mänty eli douglaskuusi:
1. erinomainen
2.luja, halkeaa helposti, pöly myrkyllistä
3. vaalea/punerva
4.käsittely
5. Kuin mänty
-siperianlehtikuusi:
1.erinomainen
2.luja, pöly myrkyllistä
3.punertava, suuret syyt näkyvät selkeästi
4. voi käsitellä jos haluaa
5. ei juurikaan elä
-tiikki:
1. erinomainen
2. luja, pöly myrkyllistä
3. ruskea
4. ei käsitellä
5. vähäinen
-iroko:
1. erinomainen
2. luja, vaikeata työstää,pöly myrkyllistä
3. vaaleampi kuin tiikki
4. ei käsittelyä
5. vähäinen
-mahonki (khaya, okoume, sapeli, honduras):
1. ei lahoa
2. luja, helppo työstää, pöly myrkyllistä
3. punainen tai punertavan ruskea
4. käsittely
5. vähäinen
6. "läskiä" eli vaaleaa pintaosaa puusta ei käytetä sen heikkouden vuoksi.
sama pätee irokoon ja tiikkiin
-saarni:
1. huono
2.luja
3. vaalea
4. käsittely
5. poikkileikkauksen suunnassa
-punaseetri:
1.melko hyvä
2.kuin mahonki, mutta ei niin lujaa eikä lahonkestävää.pöly tuskin terveellistä
3.punainen, tuoksuu voimakkaasti
4.käsittely
5.
erilaisia vanereita käytetään myös paljon. se onkin järkevää, sillä vanerin jäykkyys/painosuhde on erinomainen.
-vanerin täytyy olla liimattu säänkestäväksi, eli fenolihartsilla.
-myös viilupaksuus on merkittävä asia vaadittaessa lujuutta. ohutviilurakenteinen(7viilua) 9mm. levy on olennaisesti jäykempi kuin tavallinen viiden viilun rakenne.
-vanerin runko- onko sekin säänkestävä? varmista ostaessa
-vaneri täytyy kyllästää ja lakata tai maalata, sitten se kestää hyvin
veneessä on useita kohtia joissa vaaditaan erilaisia ominaisuuksia:
-runko voi olla rakennettu mistä vain yllämainituista paitsi saarnesta, mänty, tammi ja mahonki lienevät kuitenkin yleisimmät.
-muotokaaret ja polviot, jotka yhdistävät kyljet, pohjan ja kannen täytyy olla lujia. niihin valitaan mäntyä, tammea, mahonkia, irokoa
-painokaarilta vaaditaan joustavuutta. käytetään saarnea,tammea, kuusta, katajaa
-kansikatteen täytyy olla veden, valon ja askelten kestävää. mahonki, oregon mänty, tiikki täyttävät hyvin vaatimukset.
-painopisteen pitämiseksi alhaalla voidaan käyttää ylärakenteissa kevyempiä
mahonkia, kuusta, setriä,
-sisustuksessa voi miettiä tahtooko punaisen, ruskean vai vaalean sävyn,
puun syyt näkyviin tai mattalakkauksen. vaihtoehtoja on monia.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Tiikkikannen hankkimisen moraalinen oikeutus
Tiikkikannen moraalisuudesta
Arvokkaasti harmaantunut tiikkikansi on veneen komea turvaväline, sillä tiikki ei ole liukas märkänäkään.
Nähtäväksi jää, kauanko tiikkikansia vielä valmistetaan, sillä kunnollinen hitaasti kasvanut tiikki alkaa olla käymässä vähiin. Myös tiikin hinta on jatkuvassa nousussa. Ongelmia aiheuttaa myös puun kasvaminen sademetsässä. Usein kaadetaan muutkin puut jotta päästään arvokkaan tiikkirungon luo. Tämä lisää mm. paikallista eroosiota mikäli tilalle ei istuteta taimia tilalle.
Puun salakauppa onkin hintansa takia yleistä tropiikissa. Haluan kuitenkin uskoa että Suomeen tuotava tiikki on laillista ja ympäristön huomioon ottavalla tavalla tuotettua. Tästä vastaavat mm. suuret yhtiöt, jotka toimivat puun tukkukauppiaina.
Vene on siitä erikoinen tuote, että siinä yhdistyy korkealaatuinen estetiikka täyteen funktionaalisuuteen. (asia, mitä monet taiteilijat voivat vain kadehtia). Tiikkikannen ollessa turvaväline, on perusteltua käyttää kannessa kovapuuta. Tiikki on kestävää, sillä se ei lahoa sisältämiensä rasvojen, öljyjen ja hartsien takia. Meriveden kuluttavassa vaikutuksessa mikä tahansa materiaali ei kestä, ja tiikistä on pitkä kokemus ankarassa käytössä merellä.
Pankin tiski, sohvapöytä, koriste-esineet, nämä kaikki voidaan varsin hyvin valmistaa muista puulajeista, sillä funktionaalisuus ei pakota käyttämään tiikkiä. Koen moraalittomaksi käyttää arvokasta puuta näin vaatimattomaan tehtävään kuin palvelutiskiin vaikkapa. Puusepän tehtävä onkin valistaa työn teettäjää, ja auttaa valitsemaan oikeampi puu. Esimerkiksi arvokkaan näköiseen palvelutiskiin sopisi khaya-mahonki tai jopa lastulevy/mdf , joka viilutetaan mahonkiviilulla ja lakataan kauniiksi. Eurooppalaisista puistakin löytyy vaihtoehtoja, esim tammi, vaahtera, pyökki tai vaikka kirsikka tai pähkinäpuu. Erilaiset petsit ja vahat antavat erilaisia ulkonäköjä loputtomiin sisustajien riemuksi.
Tiikkiongelmaan on havahduttu myös venealalla, ja käynnissä oleva tekesin vene-ohjelma pyrkiikin löytämään kotimaisen vastikkeen tiikille uusien veneiden kansissa käytettäväksi. Markkinoilla on jo vuosia ollut myös naapurimaasta peräisin ollutta "synteettistä tiikkiä". Ilmeisesti tuotteet ovat päässeet alkuajan liimaus, -ja -uv:n -kesto-ongelmista, ja ovat nykyisin jopa suositeltava vaihtoehto joihinkin kohteisiin. Esimerkiksi voitaisiin ottaa vaikkapa letkulla jatkuvasti pestävät turkkilevyt. Valmiit turkkilevyt ovat usein melamiiniliimattuja, eivätkä näin ollen käytännössä kestä vettä. Myös valmiissa levyissä raitana käytetty mm. koto ei ole kovapuuta. Synteettinen tiikki puolestaan on ominaisuuksiltaan samankaltaista kuin aitokin. Tällaiseen usein kastuvaan tilaan muovitiikki saattaisi olla hyvä valinta.( Myös lattialämmitys onnistuu synteettisen tiikin alle).
Oletan että se ei myöskään harmaannu kuten aito puu. On tietysti makuasia, kumpaa pitää komeampana, harmaantunutta vai öljytyn näköistä kantta..
Kannen rakentamiseen on olemassa myös muita puisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi irokosta tehty kansi on ominaisuuksiltaan lähes samanlainen, vain hinta on pienempi. Ehkä väri on hieman vaaleampi. Irokoa on myös ikävämpi työstää kuin tiikkiä. Irokoa on sanottu "köyhän miehen tiikiksi".
Douglas-kuusi eli oregonmänty, siperianlehtikuusi, tammi sekä mahongit ajavat asian varsin hyvin, ja ovat näyttävän näköisiä. Tiikki ja iroko ovat kuitenkin ainoat puut, jotka eivät tarvitse pintakäsittelyä (ja lakkaus/öljyämishuoltoa).
Luulen, että tiikki ajaa asiansa veneissä vielä vuosikymmeniä, ja
juuri veneessä tiikki on omimmalla paikallaan!
Siellä tarvitaan uv-kestoa, kulutuskestoa, suolan ja veden kestoa ilman pitkällistä ja usein jatkuvaa huoltoa.
Veneilijän ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa tiikkikannestaan, tai muista rakenteista veneessä. Täydelleen korvaavaa materiaalia kun ei ole vielä keksittykään !
Mikäli puun funktionaalisuutta arvostettaisiin enemmän, olisi sillä myös luonnosuojelullisia näkökohtia. Viittaan siihen, että sisustusarkkitehtien, puuseppien ym täytyisi oppia säästämään mm. arvokas tiikkipuu niihin kohteisiin, joissa se oikeasti on "mies paikallaan".
Eli veneenkanteen.
Arvokkaasti harmaantunut tiikkikansi on veneen komea turvaväline, sillä tiikki ei ole liukas märkänäkään.
Nähtäväksi jää, kauanko tiikkikansia vielä valmistetaan, sillä kunnollinen hitaasti kasvanut tiikki alkaa olla käymässä vähiin. Myös tiikin hinta on jatkuvassa nousussa. Ongelmia aiheuttaa myös puun kasvaminen sademetsässä. Usein kaadetaan muutkin puut jotta päästään arvokkaan tiikkirungon luo. Tämä lisää mm. paikallista eroosiota mikäli tilalle ei istuteta taimia tilalle.
Puun salakauppa onkin hintansa takia yleistä tropiikissa. Haluan kuitenkin uskoa että Suomeen tuotava tiikki on laillista ja ympäristön huomioon ottavalla tavalla tuotettua. Tästä vastaavat mm. suuret yhtiöt, jotka toimivat puun tukkukauppiaina.
Vene on siitä erikoinen tuote, että siinä yhdistyy korkealaatuinen estetiikka täyteen funktionaalisuuteen. (asia, mitä monet taiteilijat voivat vain kadehtia). Tiikkikannen ollessa turvaväline, on perusteltua käyttää kannessa kovapuuta. Tiikki on kestävää, sillä se ei lahoa sisältämiensä rasvojen, öljyjen ja hartsien takia. Meriveden kuluttavassa vaikutuksessa mikä tahansa materiaali ei kestä, ja tiikistä on pitkä kokemus ankarassa käytössä merellä.
Pankin tiski, sohvapöytä, koriste-esineet, nämä kaikki voidaan varsin hyvin valmistaa muista puulajeista, sillä funktionaalisuus ei pakota käyttämään tiikkiä. Koen moraalittomaksi käyttää arvokasta puuta näin vaatimattomaan tehtävään kuin palvelutiskiin vaikkapa. Puusepän tehtävä onkin valistaa työn teettäjää, ja auttaa valitsemaan oikeampi puu. Esimerkiksi arvokkaan näköiseen palvelutiskiin sopisi khaya-mahonki tai jopa lastulevy/mdf , joka viilutetaan mahonkiviilulla ja lakataan kauniiksi. Eurooppalaisista puistakin löytyy vaihtoehtoja, esim tammi, vaahtera, pyökki tai vaikka kirsikka tai pähkinäpuu. Erilaiset petsit ja vahat antavat erilaisia ulkonäköjä loputtomiin sisustajien riemuksi.
Tiikkiongelmaan on havahduttu myös venealalla, ja käynnissä oleva tekesin vene-ohjelma pyrkiikin löytämään kotimaisen vastikkeen tiikille uusien veneiden kansissa käytettäväksi. Markkinoilla on jo vuosia ollut myös naapurimaasta peräisin ollutta "synteettistä tiikkiä". Ilmeisesti tuotteet ovat päässeet alkuajan liimaus, -ja -uv:n -kesto-ongelmista, ja ovat nykyisin jopa suositeltava vaihtoehto joihinkin kohteisiin. Esimerkiksi voitaisiin ottaa vaikkapa letkulla jatkuvasti pestävät turkkilevyt. Valmiit turkkilevyt ovat usein melamiiniliimattuja, eivätkä näin ollen käytännössä kestä vettä. Myös valmiissa levyissä raitana käytetty mm. koto ei ole kovapuuta. Synteettinen tiikki puolestaan on ominaisuuksiltaan samankaltaista kuin aitokin. Tällaiseen usein kastuvaan tilaan muovitiikki saattaisi olla hyvä valinta.( Myös lattialämmitys onnistuu synteettisen tiikin alle).
Oletan että se ei myöskään harmaannu kuten aito puu. On tietysti makuasia, kumpaa pitää komeampana, harmaantunutta vai öljytyn näköistä kantta..
Kannen rakentamiseen on olemassa myös muita puisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi irokosta tehty kansi on ominaisuuksiltaan lähes samanlainen, vain hinta on pienempi. Ehkä väri on hieman vaaleampi. Irokoa on myös ikävämpi työstää kuin tiikkiä. Irokoa on sanottu "köyhän miehen tiikiksi".
Douglas-kuusi eli oregonmänty, siperianlehtikuusi, tammi sekä mahongit ajavat asian varsin hyvin, ja ovat näyttävän näköisiä. Tiikki ja iroko ovat kuitenkin ainoat puut, jotka eivät tarvitse pintakäsittelyä (ja lakkaus/öljyämishuoltoa).
Luulen, että tiikki ajaa asiansa veneissä vielä vuosikymmeniä, ja
juuri veneessä tiikki on omimmalla paikallaan!
Siellä tarvitaan uv-kestoa, kulutuskestoa, suolan ja veden kestoa ilman pitkällistä ja usein jatkuvaa huoltoa.
Veneilijän ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa tiikkikannestaan, tai muista rakenteista veneessä. Täydelleen korvaavaa materiaalia kun ei ole vielä keksittykään !
Mikäli puun funktionaalisuutta arvostettaisiin enemmän, olisi sillä myös luonnosuojelullisia näkökohtia. Viittaan siihen, että sisustusarkkitehtien, puuseppien ym täytyisi oppia säästämään mm. arvokas tiikkipuu niihin kohteisiin, joissa se oikeasti on "mies paikallaan".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)